Viime viikolla oli ensimmäinen tapaaminen, jossa kävimme hieman tavoitteita läpi, ja kokeilimme penkki(punnerrus)maksimini. Onhan se surkea, mutta hei, silti enemmän, mitä syksyllä olisin saanut! Maksimini on 32,5 kiloa. Ja pelastusopiston kuntotesteihin vaatimukset ovat siis nämä:
Harjoiteltavaa siis riittää! Tämän lisäksi pääsykokeissa testataan juoksukuntoa ja uintikuntoa, eli siellä on 12 minuutin juoksutesti, jonka
minimivaatimus on 2800 metriä, +0,5 pistettä 2950 metriä, ja +1 pistettä 3100 metriä tai enemmän..
..sekä uintitesti, jossa täytyy uida 200 metriä 4 minuutissa ja 45 sekunnissa. Saattaa kuulostaa pahalta, mutta ei todellakaan ole! Saan tuon vaatimuksen reilusti täytettyä jo nyt, ilman enempää uintitaustaa kuin se syksyinen kerran viikkoon 1000-1500 metriä. Eli ajallisesti 35-50 minuuttia, riippui kerrasta.
Tässä olivat siis fyysistä kuntoa vaativat osiot, lue testeistä ja pääsykokeista lisää Pelastusopiston sivuilta.
Tänään oli toinen pt-tapaaminen. Valitettavasti pt:ni oli kuumeessa, joten hänellä oli tuuraaja, jonka kanssa käytiin treeniliikkeet ja oikeanlaiset tekniikat läpi. Sen jälkeen jäin vielä itsekseni tekemään koko lystin uudestaan läpi, että jää mieleen. Siihen vielä päälle pari lisäliikettä eli vatsoja, ja supertreeni siis oli! Kokeilin tänään myös ensimmäistä kertaa leuanvetoa vastuskuminauhan kanssa, tuntui ihan hassulta, mutta siitä se lähtee. Kukaties jo kesällä olen siirtynyt tuosta vahvimmasta kuminauhasta 3 muun nauhan kautta löyhimpään, ja siitä itse leuanvetoihin. :) Onneksi nyt on vasta tammikuu, tuntuu tosi kivalta voida ajatella, että "jo kesällä" voin olla todella hyvässä kunnossa, vaikka oikeasti siihen on puoli vuotta. :D psyykkausta!
Miten siis jatko? Kerroin pt:n sijaiselle, että tulen reenailemaan loppuviikosta parina päivänä kolmen jälkeen, joten jos pt olisi paikalla silloin, niin voisimme sopia uutta aikaa. Sitten tietäisin paremmin, monestiko viikossa ja miten oli tarkoitus treenata. Nyt kun ei ollut kuin tuo tämän päivän ohjelma, luultavasti kuumehöyryissä sekin tehty, joten plussat siitä.
Ainiin ja loppuun. Nilkkani alkaa olla selvästi paranemaan päin, joten kukaties jo ensi viikon lopuilla pääsen käymään tuolla 6 kilometrin luistelureitillä jäällä, tosin tukisiteen kanssa senkin tekisin. Ei enää myöskään tarvitse varoa kävelemisiä paljon yhtään, vaikka normaalia hitaammin ja rauhallisemmin vielä kävelenkin. Mutta kohta! Luistelu ja hiihto häämöttää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti