Juoksueufooriaa

Tällä viikolla on mennyt totaalisesti paremmin treenien puolesta.

 Vielä sunnuntaina ja oikeastaan maanantainakin epäröin, uskallanko lähteä juoksemaan. Pohkeet tuntuivat olevan aivan jumissa, olin availlut niitä edellisenä iltana putkirullan kanssa hieman. Kuitenkin lähdin juoksemaan, ja sehän sujui! Siitä tuli kesän paras lenkki. Lähdin juoksemaan sillä asenteella, että juoksen vain niin pitkään kuin hyvältä tuntuu, sitä tahtia kuin hyvältä tuntuu. No, juoksin lujempaa kuin koko kesänä olen juossut, ja jaksoin sitä tahtia puoli tuntia! Olo oli aivan mahtava, todella eufoorinen. Puolessa välissä aloin käsittää, että minä oikeasti jaksan juosta tätä vauhtia ilman minkäänlaista hapotusta missään, ei edes pientä pohkeissa. Hengitys meni myös aivan loistavasti. Juuri niinkuin sen pitäisi. Siinä missä viime kesänä hengitin tahdilla kaksi pientä sisään ja kaksi pientä ulos, nyt hengitin syvään sisään ja syvään ulos. Koko kesän juokse-niin-hitaasti-kuin-pystyt on tuottanut tulosta! Loppumatkasta olo oli kuin puolimaratonin ensi kertaa juosseena, ja maaliviiva tulee näkyviin. Olisi tehnyt mieli heittää kädet ilmaan ja poseerata sille kameralle. On muuten tarkoitus tulevaisuudessa oikeastikin kokea tuo tunne puolimaratonin jälkeisenä ;)

Älkää käsittäkö väärin, en minä kovaa oikeasti juossut. Vauhtini oli 6 km/h eli 10:00 min/km, mutta se on tämän kesän paras aikani. Viime kesänä juoksin "tuosta vaan" eli jalat hapoilla ja hengästyneenä tunnissa matkan 8,5 km, eli kaukana ollaan vielä siitä ajasta! Sitten olen melko tyytyväinen, kun ohitan viime kesän juoksukunnon. Olen silti nytkin tyytyväinen, että jaksoin juosta 3 km puolessa tunnissa. Näin paljon se nyrjähdys mun  juoksukuntooni vaikutti: Aerobinen kestävyyteni on toki noussut viime kesästä, mutta jalkojen kunto on laskenut viime kesästä nilkan ongelmien myötä.

Edeltävällä viikolla mulla tuli totaalinen turhautuminen juoksemiseen. Teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta tiesin, etten niin edisty. Onneksi lähdin maanantaina juoksemaan.

Torstaina kävin juoksemassa uudestaan, taas tasan niin pitkään kuin hyvältä tuntui. Tarkoituksena juosta kevyesti, peruskestävyysalueella (maanantai meni aerobisella kynnyksellä, ilman sykemittaria arvioiden). Jaksoin siltikin juosta kovempaa kuin ennen! Juoksin jälleen puoli tuntia. Piti juosta päällealle tunti, mutta pohkeeseen alkoi sattumaan hassusti puolen tunnin kohdalla.

Sykemittarin käytöstä luopuminen on ollut mun kohdalla vain positiivinen juttu. Ennen juoksin täysin sykkeiden mukaan, tiettyä vauhtia. Tämä johtui myös nilkan kunnostani. Nyt pystyn juoksemaan sitä tahtia kuin haluan, ilman pelkoa nilkan muljahtamisesta. Sykemittarin käytöstä oli todella paljon hyötyä alkuun: Opin alitajuisesti, miltä hengitykseni (ja kehoni) tuntuu ja kuulostaa, kun juoksen tietyllä sykealueella. Tämän vuoksi osaan nyt juosta oikeaa tahtia ilman mittaria. Tuntuu, että olen vapautunut siitä pakko juosta hitaasti ja mittarin mukaan-tunteesta, ja rakastunut juoksemiseen uudestaan. Minulla on vaikka minkälaisia harjoituksia, mitä haluan toteuttaa: Ensi viikolla on pakko kokeilla polkujuoksua! Tarkoituksena on kuitenkin tehdä vähintään kerran viikkoon pitkä peruskuntolenkki.

Olenhan minä tällä viikolla muutakin tehnyt: Olen aktivoitunut kuntosalilla uudestaan, eikä leuanveto ole enää kaukana. So close! Ei mene enää kuin pari viikkoa, ja saan yhden leuan. Tällä kertaa voin sanoa sen tosissani, koska ylätaljan maksimini on 70 kg, ja painan itse noin 72-73 kg. Leuanveto on siis alle 10 kilon päässä.

Tein myös tällä viikolla pitkästä aikaa askelkyykkyjä salilla. Ja se myös tuntuu. Pakarat ja etureidet tulessa vieläkin, kun treeni oli perjantaina. Oli tarkoitus putkirullailla tänään, mutten halua pahentaa asiaa. Ehkä huomenna sitten.

Olen aktivoitunut myös venyttelyssä! Ja kehonhuollossa ylipäätään. Rullailin eräs päivä jalat auki ennen juoksulenkkiä testinä. Auttoi juoksun kanssa. Oli hyvä testi. Samalla tahdilla kun kehonhuollon suhteen jatkan, niin hyvä tulee.

Kokeilin myös maastopyöräilyä! Se onkin yllättävän rankkaa. Kävin pyöräilemässä parin kilometrin polun, jonka keskiosuudelle sattui soisia kohtia, ja oli kaatunut paljon puita tielle. Kyllä siinä sykkeet nousi! Pitää käydä toisenkin kerran. Sitä en sitten tiedä, onko se kerta ennen ensi kesää - kiireitä riittää, mutta hyviä sellaisia.

Viikon liikunnat ja kehonhuolto kokonaisuudessaan:

Maanantai: Kuntosali, juoksulenkki ja venyttely.
Tiistai: Lepo (kitkemistä 4 tuntia)
Keskiviikko: Kuntosali.
Torstai: Juoksulenkki, venyttely.
Perjantai: Kuntosali.
Lauantai: Maastopyöräily, venyttely.
Sunnuntai: Lepo.

Viikko venähti vähän pitkäksi liikunnan osalta, mutta ehkä ensi viikolla taas normaalimmin, eli ma ke pe liikunnat. Kyllä sen salille lähtiessä tuntee, että juoksi edellisenä päivänä, vaikkakin kevyesti. Hyvin meni kuitenkin.

Timanttista jyystöä!

Viime viikko meni lähinnä reissusta palautuessa. En treenannut kuin kerran, tiistaina. Silloinkin olin poissaoleva eikä reeni kulkenut. Luulen, että olin ollut niin sosiaalinen edeltävällä viikolla, että se vei tulevan viikon voimat. Tyypillistä mulle.

Tiistaina yritin myös juosta, treenin yhteydessä. Siitä ei tullut mitään. Jo kahden minuutin jälkeen pohkeet hyytyivät! Yritin juosta vielä pari minuuttia, mutta sitten oli pakko lopettaa, koska rupesi suonenvetoa puskemaan molempiin jalkoihin. Venyttelin pohkeita hetken ja tunne katosi. En juossut sen jälkeen koko viikolla.

Viikolla riitti kyllä muuta tekemistä! Mulla on vanhempien luona melko pieni kasvimaa, joka on täysin mun vastuulla. Se piti kitkeä, en ollut saanut kuin osan penkeistä kerralla kitkettyä ja aina kerkesi kasvaa 'umpeen'. Lisäksi pesin matot maanantaina. Ainiin, olihan loppuviikosta vielä ihan tapahtumiakin!

Nää kuvat on Kihumarkkinoilta, Pyhäsalmen VPK:n 80 v juhlakulkueelta. Olin ihan intopinkeänä katsomassa, niinkuin aina, kun on jotain palokuntaan liittyvää. :D En käsitä? Näen samat ihmiset, samat paloautot, kaluston ja kaiken aina, kun käyn asemalla. Tässä ei ollut mulle mitään uutta. Silti piti siellä tuijottaa niinkuin pikkupoika, joka näkee lentokoneen ensimmäistä kertaa.

Perjantaina oli Kihuilla myös Kuningasidean konsertti. Yllätyin positiivisesti! Luulin, että se olisi ollut *askaa räppiä, mutta se olikin letkeää reggaeta! Onneksi lähdettiin tätä ilmaiskeikkaa katsomaan. 

Tyhjä lava ennen lämppäriä.

Mutta sitten päästään asiaan! Nimittäin kävimme lauantaina kaverini kanssa katsomassa Matti Airaksinen Parasta Ennen tour:ia nivalassa. Luvassa oli "timanttista jyystöä" monen tunnin edestä! Lämppärinä toimi 80-luvun diskomusiikkia soittava DJ, kunnes itse Masa tuli kehiin 22:30. Sitten tanssittiin ja pompittiin ysärin tahdissa yhteen asti! Olimme kaverini kanssa ihan fiiliksissä, lauleskelimme toisillemme kaikkia niitä ysärihittejä tunteella. What is love? Baby don't hurt me, no more.

Matti Airaksinen

 

Jäähalli silloin, kun tanssilattialla oli vielä tilaa. Siirryimme suosiolla sivummalle illan myötä.

Saimmehan Masan kanssa yhteiskuvankin! Nauroimme kaverini kanssa, että tuli aika tasapuolisesti epäonnistunut. Tässäpä siis se, ja tähän on hyvä päättää viikosta kertominen.

Eeppinen reissuviikko!

Teetä Kangasniemellä ennen prideä. Olisikohan ollut vihreää teetä maustamattomana, oli hyvää.

Tämä blogimerkintä tulee olemaan epämääräinen matkakertomus, muta tulee myös treeneistäkin pientä juttua. Lukekoot ken haluaa :)

Reissu alkoi 27.6. lauantaina ennen aamu kahdeksaa, suuntana Jyväskylä. Jyväskylästä noukin kaverin kyytiin ja haimme ruokaa, sitten suunnaksi Kangasniemi Pride!

Oikein onnistunut omakuva.

 Ensin näytti, että pridepaikalle ei ole tulossa oikein ketään. Sitten väkeä alkoi kertyä. Lehdistä paljastui myöhemmin totuus: Odotettiin päälle sataa, saatiin alle 300. Mahtavaa! Olin todella iloinen, että ihmiset jaksoivat tulla paikalle niinkin sankoin joukoin, vaikka satoi ihan saavista kaatamalla. Siellä me marssitiin ympäri Kangasniemeä, katsojiakin oli reilusti. Tuntui, että kylän koon perusteella on koko Kangasniemi katsomassa!

Jos haluaa tiivistää tapahtuman lyhyesti: Kuunneltiin pitkä avauspuhe, ja käveltiin kaatosateessa kilometri. Mutta ehkä se tekee siitä niin tunteikasta! :D Olen todella tyytyväinen siihen, että olin mukana ensimmäisessä Kangasniemi pridessä. Mukana oli myös pari kansanedustajaa, toinen Kokoomuksesta ja toinen Vihreistä.

Tapahtuman järjestäjien puhe.

Sieltä matka jatkui Mikkeliin. Kävimme syömässä, vein ystäväni linja-autolle,  ja siitä jatkoin Vehmaskylään tuttuperheeni luokse. Sieltä ei kuvia olekaan, liian tuttu paikka :D Sunnuntaina kävimme toisen ystäväni kanssa torikirppiksellä, josta löysin vielä eräälle toiselle ystävälleni paperisen auringonvarjon. Illalla näin vielä jälleen yhtä toista ystävääni :D Sellainen oli ystäväsunnuntai. 

Maanantaina päästäänkin jo treeniasiaan! Kävin nimittäin Crossfit Mikkelin aamuWODissa vierailemassa. Sainkin kunnon yksityistunnin, kun ei muita ilmestynytkään paikalle. :D Oli heti erilaisia harjoitteita ja mulle uusia liikkeitä. Vaikka pääliikkeet olivat rinnallevetoa, sain alkuverryttelyssä niin juosta, kyykätä kuin tehdä vatsojakin. Loppuun AMRAP, jossa tempausta ja hyppynarua. Kuuma tuli tosiaankin! Oli kesäni toinen päivä, jolloin on yli 20 astetta lämmintä, ja olen tottunut treenaamaan kellarisaleilla. Tuolla ei ihan niin viileää ollut. 

Päivällä teimme sushia ja korjasimme läppärini. Tuntuu ihanalta, kun saa rauhassa kuunnella musiikkia ilman pelkoa siitä, että kone kaatuu. Ainiin, ja voi pitää Facebookin kanssa toista välilehteä. Illalla käytimme vielä koiraa lenkillä, siinä oli viikon ainoa juoksulenkkini. Sekin rento, ystäväni kävelyvauhdin tahtinen.

Oli muuten hyvä patukka! Maapähkinävoin makuinen. Teksti on mitä mainioin.

Seuraavat pari päivää menivätkin Savonlinnassa. Tarkoituksenanihan (mikä sana) oli käydä katsomassa Oopperajuhlien kenraaliharjoitus, kerta ilmaislipun sinne olisin saanut. Näytöksistä mikään ei kuitenkaan osunut tälle viikolle, vaan ne olivat myöhemmin. Ei oikeastaan harmita, viikko oli muuten mahtava. Olisin vain halunnut nähdä korjaamani ja tekemäni (pari kappaletta vain) vaatteet ihan esityksessä. Oopperajuhlien työkokeilu oli mielenkiintoisin työ, missä olen ollut. Harmi vain, että sellainen työ ei sovi minulle pölyreagointini takia.

Majakkaniemen uimaranta Savonlinnassa.

Ne pari päivää Savonlinnassa menivät ystäviä nähden, toria ja kirpputoreja kierrellen, kahviloissa oleskellen. Törmäsin myös ensimmäiseen paikkaan, jossa saa tofujäätelöä palloina kioskilta. Lippakioski oli paikka Savonlinnassa.  

 Ensimmäisenä iltana ennen maatilamatkailun majoituspaikkaani menoa käväisin vielä Majakkaniemen uimarannalla istuskelemassa. Ihan vain nautin ympäristöstä, siitä että olen taas Savonlinnassa. Kerkesin kiintyä tähän paikkaan enemmän kuin lapsuudenpaikkakuntaani, ja viihdyinkin täällä. Piti käydä fiilistelemässä viime kesän muistoja, ja sitä, kuinka kylmää vesi tuolla rannalla silloin olikaan.

Oikea edustuskuva, mutta pitihän nyt joku kuva musta laittaa. En iske silmää, oli vaan ilta-aurinko.

Torstaina ajelin takaisin, koska tajusin, että mun rahatilanteelle on mennyt liikaa rahaa reissussa. Ajelin keskiviikkona takaisin Mikkeliin, sieltä sitten aamulla lähdin.

..En vain osaa ajaa nopeasti. Matka Vehmaskylästä kotia on 3 tunnin ajo. Mulla kesti kutakuinkin 10 tuntia. Tää ei ole uutta. Pysähdyin sentään jokaisella paikkakunnalla paitsi Pieksämäellä matkalla. :D Ainiin, ja eksyin reitiltä, oma vikani kun en suunnitellut etukäteen kunnolla, enkä ollut koskaan ajanut tuolta. LIsäksi mut neuvottiin väärin. Ajoin siis yhteensä 50 km harhaan, mutta mitäs tuosta. Näin uusia paikkoja ja ajelin pikkuteitä. Kävinhän matkalla myös 4 tunnin kyläreissun, ei mulla ihan tuota 10 tuntia pelkkään matkustamiseen mennyt. Ajoin kyllä viime kesänä kahden tunnin ajon 7 tunnissa, hups. Silloin ei ollut kyläreissuja välissä, ainoastaan noita mun pysähdyksiä. Ei ollut kiirettä.

 

 

 

 

Korholan maatilamatkailun aittahuoneen ikkunan näkymät.

Ainiin, eihän se reissu siihen loppunut, toisin kuin piti!

Perjantai-iltana ennen yhdeksää oululainen ystäväni laittoi viestiä, että hei, hänellä on sittenkin vapaata viikonloppuna. Aamukuudelta lauantaina siis suunnaksi Oulu, jossa odottelin kyytiä pari tuntia. Sieltä lähdimme Lumijoelle mökkeilemään.

Lauantaina kävimme kahdella eri rannalla katselemassa merta, enhän sitä kovin usein näe. Sen lisäksi vain olimme, teimme kaikkea pientä puuhastelua ja juttelimme. Illalla tietenkin saunoimme.

Jompikumpi ranta.

Sunnuntaina kävimme lintutornilla meren rannassa, otimme kiikarit mukaan. Se oli totaalinen irtiotto arjesta, siellä vain kylmässä tuulessa, meren ääniä kuunnellessa katselime lintuja ja lähtevää lentokonetta.

Lintutornilta.

Minä ja ystäväni taustalla.

Innostuimme myös leipomaan, joka meille tarkoitti kyllä raakaherkkuja! Teimme itse maapähkinävoita, paahdoimme maapähkinöitä ja teimme raakaneliöitä, joihin tuli sitruunaa, taatelia ja cashewpähkinää. Niistä tuli todella hyviä, niinkuin hyvää ja pehmeää hedelmäkarkkia. Eivät maistuneet yhtään taatelille tai pähkinälle. Maapähkinävoissa dippasimme omenoita ja banaania, nam <3 Illalla lähdin junassa kotia päin ja mietin sitä, miten hieno viikko minulla onkaan ollut. Olen saanut nähdä ystäviä, jotka asuvat kaukana ja joita näen harvoin. Ei olisi paremmin voinut viikko mennä.

Vielä loppuun lyhyesti makukokeiluja!

- Nirwana Vegan -täytesuklaa, olihan sitä pakko maistaa. Oi kyllä, tosiaankin maistui Geishalle, niinkuin on huhuttu. Rakastuin. Valitettavasti tämä jää harvojen hetkien herkuksi, olenhan yliherkkä kaakaolle ja nykyään sokeriövereillekin, hups. Pakko oli silti kokeilla!

- Jalotofu mieto chili-paistopala. En tykännyt. En ymmärrä, miksi tätäkin hehkutetaan. Koostumus oli jauhoinen ja hajosi suussa. Maku ei ollut ihmeellinen.

- Pouttu Kasvisgrilleri -tofumakkarat. Lyhyesti, ihan samanlaisia kuin tofunakitkin, isompia vain. Silti on todella hyvä, että tällaisia saa kaupoista. On jotain paistettavaa saaressa, kun muut paistavat makkaraa nuotiolla! Ja ovathan ne tofunakit lämpimänä hyviä.

-Planti-vaniljajogurtti.  Vaniljaa. Hyvä, vanukasmainen koostumus. Nam nam nam. Tarvitseeko muuta sanoa?