sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Loputonta energiaa

Mulla on ollut ihan todella energinen viikko! Tuntuu, että sitä energiaa on tullut vain lisää ja lisää sitä mukaa kun liikun.

Olen tällä viikolla tehnyt kevyempiä salitreenejä, mutta ulkopuolisen silmin ne eivät ole olleet kevyitä :D Tein siis kovatempoisempia treenejä, pienemmillä painoilla tai oman kehon painolla. Suunnittelin treenit niin, että alkuviikosta ranne ei rasitu yhtään, mutta loppuviikosta se rasittuu jo jonkun verran verrattuna normaaliin.

Myös kehonhuollon suhteen on mennyt hyvin. Olen venytellyt paljon ja putkirullaillutkin. Kävin tiistaina kokovartalohieronnassa todella osaavalla hierojalla. Tää hieroja osasi myös hoitaa mun nyrjähtänyttä rannetta kuntoon, ja jokaisella käyntikerralla laittaa mun lonkan takaisin paikoilleen, vasen lonkka kun jatkuvasti muljahtaa pois paikoiltaan. On se nyt ruvennut paremmin pysymään paikoillaan, kun osaan tunnistaa milloin se on paikoillaan ja milloin ei ole. :) Tämä hieroja on siis Petri Tiitto, Pyhäjärvellä toimii. Suosittelen.

Koska lumet eivät ole vielä maassa, ajattelin sitten lähteä piitkästä aikaa juoksemaan! Juoksin viimeksi pitkän reenitaukoni alussa, eli ainakin 2 kuukautta sitten. Kävin juoksemassa fiilistelylenkin kutakuinkin pk-sykkeillä, matkalla vedin 4 kovempaa vetoa. Koska innostuin, lopussa alkoivat jalat olla puhki juoksutauon vuoksi. Juoksin 52 minuuttia, 5,5 kilometriä! Olen siis selvästi kehittynyt, vaikka edelleen olen hidas.

Juoksusta puheen ollen, ajattelin käyttää lumettoman talven hyväkseni ja tein Asicsin juoksuohjelmalaskurilla itselleni juoksuohjelman. Laitoin tietoihin tämänhetkisen kuntoni, ja tavoitteeksi 10 km - vaikka jaksanhan sen nytkin, mutta en välttämättä kovin hyvin. Valitsin 3 juoksulenkkiä viikkoon, ja ohjelman mukaan tammikuun 24. päivä juoksisin 10 km päälle tunnissa. Sitten kun kymppi alkaa olla peruslenkki, on hyvä lähteä kasvattamaan vauhtikestävyyttä cooperin testiä varten.

Uskaltauduin lauantaina myös uimaan! Siitä olen eniten fiiliksissä koko viikolta. Olen aina ollut huono kroolaamaan, sillä innostun uimaan liian nopeasti, ja happi loppuu ensimmäisen 50 m (2 x altaanmitta) jälkeen. Nyt päätin, että uin koko matkan kroolaten, ensimmäistä kertaa elämässäni. Niinpä uin kroolaten 700 m, niin hitaasti, että happi ei edes meinannut loppua! Keskityin jokaiseen toistoon, tekniikkaan ja hengitykseen. Siinä sai hyvin ajatukset pois kaikesta muusta. Loppuun tein vielä 5 x 25 m vetoa, jossa uin täysillä, niissäkin kroolia. Ne menivät hyvin, sain kaiken voiman lihaksista irti, hapenotto sujui ja aikaakin kului vain 25 sekuntia per altaanmitta, eli kilometri 16 minuutissa, huh! Normaali uintivauhtini on kilometri 30-35 minuutissa. Tästä on hyvä jatkaa. Yhteensä uin 41 minuuttia, 1200 metriä.

Koska siivoustyössä tuli paljon liikuntaa, keho tottui suurempaan rasitukseen. Sen ansiosta olen jaksanut tällä viikolla liikkua todella paljon, ilman merkkiäkään väsymyksestä. Jos kehonhuoltoa ei lasketa, olen liikkunut tällä viikolla 8 kertaa, 4 kertaa kuntosalia ja 4 aerobista. Tavoitteena olisi 5 aerobista viikossa, yksi jäi väliin kaverin yllättävän kylääntulon vuoksi. :) Osa kevyitä ja osa raskaampia, mutta suurin osa peruskestävyyttä parantavaa.

Tällä viikolla mulle on kertynyt liikuntaa 6 tuntia 37 minuuttia. Siihen päälle kun arkiliikunnat ja kehonhuollot niin hyvin on liikuttu. Aion käyttää tämän dieettiajan hyödyksi, sillä kun aloitan voimatreenit, tämä tuskin on mahdollista. Vaikka ne eivät tunnu raskailta, viimeksi ne söivät energiavarastoja aika paljon. Aion siis nyt ottaa kaiken ilon irti siitä, että voin liikkua paljon.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ei vaan kiinnosta tarpeeksi

Oon lipsunut tällä viikolla aika urakalla. Syynä luultavasti liian pitkään jatkunut liian alhainen kalorinsaanti.

Koko viikon mun on tehnyt mieli Wiener Nougateja, kun en ole niitä vielä maistanut. Alkuviikosta asti on vaivannut myös mielialojen heittely, uskomaton väsymys ja ketutus. Keskiviikkona sitten tankkailin, kun työt jatkuivat vielä torstaihin enkä olisi muuten jaksanut. Silloinkin teki kamalasti mieli noita herkkuja, mutta tein viisaan päätöksen ja sen sijaan tankkailin: Eihän keho kaipaa herkkuja, ne tekevät vaan hallaa. Hiilihydraatteja keho siinä vaiheessa kaipasi.

Herkkuhimo ei lähtenyt. Lauantaina multa lähti sitten kontrolli. Ei vaan kiinnostanut tarpeeksi pidättäytyä. En nykyään osaa katua syömisiäni, joka on mielestäni vain hyvä asia. Tuon katumuksen puutteen takia aloitin päivällä syömällä pari karkkia ja keksin, joka ei ole paha. Vanhempien luona kuitenkin lähti kontrolli totaalisesti ja söin ihan tajuttoman määrän suolapähkinöitä, eli kaikkea muuta kuin sitä hiilihydraattia. Söin kuitenkin sen lisäksi gluteenittomia leipiä erilaisilla sukulaisten tekemillä hilloilla, kuten karviais-vaniljahillolla. <3

Ja mites kävikään illalla, pitihän ne Wiener Nougatit saada. :D Mutta en edelleenkään kadu! Olivat nimittäin parhaita karkkeja tai herkkuja, mitä olen koskaan syönyt.

Eilisen takia mulla on aika öklö olo. Ei tee mieli mitään ruokaa. Ajattelin syödä tänään sen verran kun tekee mieli, terveellistä ruokaa. Huomenna sitten palaan ruotuun. Ajattelin pitää seuraavan tankkauspäivän vasta itsenäisyyspäivänä, jos on tarvetta tai halua. Olen kuitenkin nyt tarpeeksi korkeilla kaloreilla, varsinkin kun sali on ensi viikonkin bännissä tai erittäin kevyttä nyrjähdyksen takia.

No mutta itse aiheeseen. Pohdiskelin, miksi tää viikko meni näin. Sehän johtuu vain siitä, että mua ei kiinnosta tarpeeksi.

Olen tällä hetkellä niin tyytyväinen mun kehoon, kun voin omassa tilanteessani olla. Ainoa vaan, että lihaa saisi tietysti olla enemmän. Mutta koska olen tyytyväinen, ei mua kiinnosta tarpeeksi pudottaa enempää. Ja hei, en muuten vielä dieettiä aloittaessa ollut tyytyväinen, vasta nyt olen. Vatsaa ei ole enää juuri mitään, veikkaisin että 5 kiloa ja alkaisi vatsapalikat paistaa. Turvotustakaan ei ole vähäisemmän syönnin vuoksi. Laitoin eilen vaakaan patterit ja kokeilin aamupainon; se oli tasan 70 kiloa. Eli noin 3,5 kiloa on lähtenyt, aloituspainoa kun en mitannutkaan. Senteissä matkaa olisi vielä 3 cm.

Miksi sitten edes dieettaan, jos olen tyytyväinen painooni ja kehooni? Siksi, että saisin leuanvetoja. Kevyempänä se on helpompaa. Toinen suuri syy on, että haluan olla jatkossakin tyytyväinen kehooni. Joulun jälkeen aloitan ainakin puolen vuoden massa/voimakauden, eli ryhdyn nostamaan kaloreita viikon-parin välein hieman ylemmäs, jolloin painokin nousee pikkuhiljaa ja rasvaa kertyy. Haluan olla massakauden aloittaessani sellaisessa kunnossa, että ei kerry turhia ylimääräisiä sitten massakaudellakaan. Tottakai sitä rasvaa pitää tulla, kun se asiaan kuuluu - mutta en mä halua turhia uimarenkaita kerryttää. Eli jos olen tyytyväinen tähän kuntoon, miksi lähtisin tästä suoraan hankkimaan lisää (lihasta, voimaa ja) rasvaa? Kun voisin olla massakaudella tässä kunnossa, kuin olen nyt. Aloittamalla pienemmästä kunnosta.

Noiden syiden vuoksi dieetti siis jatkukoon. Se tulee jatkumaan jouluun asti, sen jälkeen ja uuden vuoden yli. Sitten vaihdan treeniohjelmaa voimapainotteiseksi ja rupean hilaamaan sarjapainoja ylemmäs. Samalla lisäilen niitä kaloreita pikkuhiljaa - saatan tosin lisätä ihan vähän kaloreita ennen jouluakin, jos en halua painon enempää tippuvan.

Olen kuitenkin jo nyt todella innoissani. Mulla on vakaa usko siihen, että onnistun. Niin tässä, kuin voima- ja massakaudellakin. Voimaa lähden hakemaan, mutta ei se massakaan pahitteeksi ole - ja sitä tulee kuitenkin pienissä määrin mukana. Olen jo katsellut kaikkea voimailuun liittyvää netistä, sellaisia juttuja mitä haluan itselleni käyttöön. En malta odottaa :)

Mutta hei, mites se hiihto? Päädyin kuitenkin siihen, että hiihdän mieleni mukaan massa- ja voimakauden yhteydessä. Mun ei kuitenkaan oo tarkotus käydä repäisemässä 2 tuntia hiihtoa päivittäin, niin en usko, että se tekee hallaa. Katsotaan sitten uudestaan jos on tarve.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Epäonnisten sattumusten sarja

Ette varmaan ikinä arvaa mitä mulle tapahtui perjantaina.

Mulla nyrjähti kyynärvarsi! Yllätyittekö. :D

Tää mun epätoivoinen ja epäonninen projekti kasvattaa kunto sopivaksi Pelastusopiston testeihin ei nyt ota oikein tuulta alleen. Ja tää tilannehan on jatkunut viimeiset pari-kolme vuotta.

Mutta niin, perjantaina olin salilla. Erehdyin kokeilemaan L-istuntaa dipissä (alla). Se oli raskas liike, joten kokeilin huvikseni josko jaksaisin 10 sekunttia. Siinä 8 sekuntin paikkeilla mun ranne nytkähti, vaikka olin koko liikkeen keskittynyt niiden suorina pitämiseen. Sen nytkähdyksen seurauksena se sitten venähti.


Loppuillan se oli kipeä, ja esim. paitojen päälle laittaminen oli vaikeeta. Seuraavana päivänä kipu oli poissa, joten ajattelin ettei se ollut mitään vakavampaa. Sunnuntaina kuitenkin yritin tiskata ja maanantaina taas piti moppailla töissä pitkin päivää.. Kävinkin sitten alta puolivälissä työpäivää eli yhdeksän aikaan aamulla työterveyshoitajalla, jossa mun ranteeseen laitettiin kinesioteipit. Työt tuntuu kuitenkin vaan pahentaneen asiaa, sillä nyt se kipuilee pienemmistäkin asioista. Jopa venyttelystä, kun joutuu vähääkään taittamaan rannetta.

Joten, olen siis taas treenitauolla. Luultavasti koko viikon. Mua harmitti eilen aika paljon, sillä jouduin jättämään väliin paljon odottamani vapaapalokunnan korkeallatyöskentelyharjoitukset. Olisin halunnut päästä testaamaan missä mun rajat nykyään menee ja miten kykenen korkealla olemaan. Toissamaanantaina pääsin edes vähän kokeilemaan asiaa, kun kiipesin 8 metrin korkeuteen perinteisiä (tai no, palokunnan pidennettävä versio) tikkaita pitkin.

Rupesin miettimään, että mites mulla on tää treenihistoria mennytkään? Tässäpä joitain ajanjaksoja:

2013 loka-marraskuu, aloitan kuntosalikäynnin.
2014 tammikuu, ylikunto. Helmi-toukokuu 3 kk treenitaukoa, keväällä tosin juoksentelua 3 kertaa viikkoon. Kesällä 2 kertaa viikkoon salilla muun ohella.
2014 joulukuu. 4 viikkoa taukoa ahmimishäiriön aiheuttaman energianpuutteen vuoksi.
2014 joulukuu, nilkan nyrjähdys. Totaalilepoa helmikuun alkuun 1,5 kk.
2015 heinäkuu, epäonnisia sattumuksia taisi olla parisen viikkoa? Jotain nilkan ongelmia.
2015 elokuu, nilkkaa taisin taas joka paikkaan kolautella.
2015 syys-lokakuu, 7 viikon treenitauko erinäisten sattumusten takia taas. :D Olette kai lukeneet.
2015 marraskuu, ranteen nyrjähdys x viikkoa?

..Eli mun treenaaminen on ollut aika pätkittäistä. Tuosta puuttuu muuten juoksu- ja uintitreenitauot vielä :D Mutta huomasin myös, että olen tänä vuonna saanut treenata lähes puoli vuotta ilman taukoja! Sen toiveen toivoisin täyttyvän myös ensi vuoden tammi-kesäkuusta, joohan?

Nyt kun olen treenauttanut siskoani, olen jälleen ryhtynyt pohtimaan samaa vanhaa asiaa: Miksi mun voimatasot ovat niin heikot verrattuna kaikkiin muihin? Mun sisko on ensimmäistä kertaa elämässään aloittelemassa salia, ja tekee jo nyt käsiä isommilla painoilla, ja on kauttaaltaan vähintään yhtä voimakas kuin minä. Miten tämä voi mennä näin? Ei kai se nilkan nyrjähdys nyt niin paljoa voi vaikuttaa? Ja se juoksukin! Olen edelleen ihan törkeän hidas juoksija, aloittelijat ovat edellä reippaasti. Edellä, vaikka minä olen se, joka yrittää Pelastusopistoon kasvattaa kuntoa.

Muistan, kun kaksi vuotta sitten hommaa aloitellessani tein 5-7 kg painoilla vipunostoja. Nyt teen samanpituisia sarjoja 2-3 kilon painoilla. Minne se voima katosi? Ja minne mun juoksunopeus? Mistä tää oikein johtuu? Se alkaa olla turhauttavaa, kun kaikki muut menevät jatkuvasti edellä. On jokseenkin masentavaa katsoa sitä vierestä.

Mutta ei se auta kun jatkaa salilla kulkemista, ja toivoa, että edes joskus mäkin olen yhtä vahva. Se kyykkääminen 50 kilolla (tanko+30 kg) on mulle vain kaukainen haave, kun monet tavan tallaajat tekevät sitä parin viikon treenaamisen jälkeen. Kyllähän ne muuta liikuntaa ovat harrastaneet salia ennen, mutta niin olen minäkin.

Näillä tunnelmilla. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. En mä muuten edisty, ellen jatka treenaamista.


P.S. Mua häiritsee ihan pirusti tuo ensimmäisten rivien rivitys keskelle, mutta bloggerissa on joku bugi, eikä se anna mun korjata asiaa ja rivittää vasemmalle? Muut ei varmaan kyllä edes huomannut sitä ennen tätä.. Koittakaa kestää, minäkin koitan.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Liian alhaisilla kaloreilla - taas

Näin sunnuntaiaamun kunniaksi rupesin huvikseen laskemaan kalorinsaantini näin dieetin aikaan. Olen arvioinut, että se olisi noin 1900 kaloria.

..Onnistuin taas yliarvioimaan kalorinsaantini. Kävi siis sama juttu kuin viime vuonna! Kalorinsaanti alkaa olla kulutukseen verrattuna melkein hälyttävän alhaalla. Kulutukseni työ- ja treenipäivänä on noin 2800 kaloria, työ-lepopäivänä luultavimmin 2400-2500 kaloria. Näinä päivinä olen ollut tuhat kaloria miinuksella. Eli siis ihan helvetisti liikaa. Sopiva määrä tällaiselle normaalipainoiselle kiinteytyjälle olisi -500 kaloria, tuollainen määrä saa vain elimistön hidastamaan toimintojaan ja menemään säästöliekille. Ei hyvä!

En kuitenkaan tee asialle mitään. Siksi, että keskiviikkona loppuu työt. Sen jälkeen kulutus laskee sen 800 kaloria, kun en olekaan vähintään kuutta tuntia liikkeessä ja jalkojen päällä - tilalle tosin tulee juoksulenkkejä. Silloin tuo kalorivaje on siis ihan sopiva, enkä tämän tulevan kolmen päivän takia viitsi nostaa. Tästä vaan taisi löytyä syy, miksi sentit eivät ole lähteneet: Liian alhainen energiamäärä. On minulta tällä viikolla lähtenyt puoli senttiä, mutta se onkin sitten kahden-kolmen viikon tulos.

Pidän kuitenkin tänään toisen tankkauspäivän. Näin pidän aineenvaihdunnan käynnissä, ettei se ala hidastaa toimintaansa liian alhaisten kalorien takia. Jos ensi viikon lopuilla tilanne on kuitenkin sama, nostan kaloreita vähän ylöspäin. Enää en aio tehdä sitä samaa virhettä, minkä tein viime syksynä: Pitkään aivan liian alhaiset kalorit ja sen aiheuttama ahmimishäiriö.

Treenien puolesta kuuluu hyvää. Alan saada voimatasoja takaisin. Ihme kyllä alhaiset kalorit eivät ole vaikuttaneet treeneihin merkittävästi. Olen saanut hyvän tuntuman jokaisella treenikerralla, ja lihakset ovat olleet sopivan kipeät seuraavina päivinä. Määrittele itse sopivan kipeä :D Sain jopa perjantaina hyvän tuntuman, vaikka silloin koko treeni meni tuhannen päreiksi, kun sarjaväleiksi tuli varmaan 5 minuuttia ja neuvoin siskolleni jatkuvasti liikkeitä.

Siskosta puheen ollen - saan vähän harjoitusta neuvomiseen ja ohjeistamiseen ensi viikolla, kun hän on vihdoin päättänyt aloittaa kuntosaliharjoittelun. Olen siis hänen seuranaan salilla ensi viikolla, neuvon ja katson oikeat tekniikat. Oma treeni saattaa olla tämän takia hakusessa niinä päivinä, mutta ei se ole niin vakavaa. Kunhan saan sen tuntuman ja saan edes jotenkuten tehtyä treenin - sen jälkeisellä viikolla sitten taas lujempaa treeneissä.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kuulumisia

Tää puolitoista viikkoa, jolloin mulla on töitä ollut, on mennyt todella nopeasti. Tekemistä on riittänyt, mutta liikunnat on töiden jälkeen listalla numero yksi, joten ne menevät ihan kaiken muun edelle. Ei ole tullut siis tiukkaa, etten reenaamaan kerkeäisi.

Töiden takia jätin hetkeksi aerobiset pois, ettei tule liikaa kuormitusta. Olen kuitenkin jalkeillani aika monta tuntia päivästä, koska työ on siivousta. Alkuun kesti pari päivää tottua unirytmiin ja jalkojen rasitukseen, mutta nyt olen jo ihan sujut niiden kanssa. Olen käynyt lauantaisin juoksemassa tai uimassa. Nyt meinasin lisätä tiistaille tai torstaille yhden kerran juoksemista, koska lauantait on varattu uimiselle. <3 Oli ihanaa päästä altaaseen piiitkästä aikaa. Tuntui, ettei koko uintitaukoa olisi edes ollutkaan. :D Vaikka hengästyin toki nopeammin.

Mites salitreenit? Jokainen treeni on ollut toisestaan poikkeava tämän parin viikon aikana, ja niin tulee olemaan ainakin tämän viikon. :D Alku on mennyt lähinnä etsiessä oikeita liikkeitä erinäisten ongelmien takia. Olen myös vaihdellut liikejärjestystä lisää, ja toistomääriä. Varsinkin selän ja takareisien hermotuksen kanssa on ongelmaa. Ne ovat töiden kautta rasituksella koko viikon, ja olen treenannut ne vasta torstaina. Jos työt jatkuvat, pitänee vaihtaa ne alkuviikolle, niin ehkä treenikin sujuisi paremmin.

Ruokapuolella menee suht hyvin. Pieni, sopiva nälkä kerkeää tulla ennen ruokailua, muttei liian iso. Loppuviikosta voimatasot ovat kuitenkin heikot, joka voi olla myös töiden syytä. Heikon olon takia kuitenkin tankkailin sunnuntaina. En mitenkään tarkan määrän mukaan, vaan fiiliksen mukaan. Aika hyvin sain ruokailut kuitenkin pidettyä hiilaripainotteisina, hieman proteiinia ja vähän rasvaa mukana. Sukulaisissa pääosin ruokailin. Ja tuli syötyä paljon.. Laskin, että söin 7 kertaa tuona päivänä. Illalla tää määrä kyllä tuntui.. Nukkumaan mennessä oli sellainen olo, etten enää ikinä syö tällaista määrää hiilaripainotteista ruokaa :D

Koska viime viikolla senttimäärä ei laskenut edes paria milliä, ajattelin vähentää ruokamäärää. Teen niinkin hurjat vähennykset kuin puurosta pois 1 ruokalusikallinen hilloa, kokonaisen banaanin sijaan puolikas palautusaterialla, ja vain 1 ruokalusikka öljyä päivällisellä. Näillä saan jo sen noin 100 kaloria vähemmäksi. Jos se ei auta, ensi viikolla sama vähennys kalorimääräisesti.

Mä muuten luulen, että mun dieetti jatkuu pidempään, kuin marraskuun loppuun. Jos en ole silloin pudottanut tarpeeksi, niin jatkan dieettiä, kunnes olen. Välissä saatan syödä jouluna pari päivää vapaasti, riippuu miten pitkään jatkan. Joka tapauksessa tulen olemaan vielä joulun aikaan (mulle) melko pienillä kaloreilla, koska en halua tietenkään suoraan dieetiltä hypätä normaaliin ruokavalioon, vaan lisään määriä pikkuhiljaa.Voin sitten siitä sopivasti jatkaa kalorimäärillä mun normaalin yli, jolloin ruokailu tukee voimakauden aloittamista. Mikäli se hiihtokausi ei välissä tule. :D Pahalta näyttää sen suhteen :(

Anteeksi sekava postaus, en jaksanut saada parempaa aikaan. :D Hyviä viikonjatkoja vaan teille, jotka mun juttuja jaksatte lukea!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Herkuton marraskuu

Jossain päin internettiä silmiini osui lause, jossa mainittiin herkuton marraskuu. Tästä sain heti idean! Pidänpä itsekin herkuttoman marraskuun.

Herkuton marraskuu tukee sopivasti laihduttamista (inhoan tuota sanaa, mutten keksi parempaa toiminnalleni), sillä luulisi herkuttoman kuukauden laittavan rasvat liikkeelle. Tarkoitukseni ei ole edelleenkään vetää kitudieettiä - voin aivan hyvin vaikka kerran viikkoon vetää isompia annoksia, jotta aineenvaihdunta pysyy vilkkaana, jos vaikuttaa hidastuvan liikaa.

Tarkoitukseni on pysytellä täysin herkutta, mutta sillä on isompi merkitys minulle kuin joku herkkulakko. Haluan kokeilla, onko minusta siihen. Jos olet lukenut merkintöjäni, jossa kerron ahmimishäiriöstä, niin tämä liittyy siihen.

Koen, että asenteeni herkuttelua kohtaan on muuttunut rajusti syksyn aikana, hyvään suuntaan. Vaikka nykyäänkään en osaa pitää herkkuja kaapissa ilman niiden pakollista syömistä, olen opettelemassa sitä. Uskokaa tai älkää, mulla on ollut ainakin 3 viikkoa iso suolapähkinäpussi kaapissa. Tää on mulle saavutus! Avattuhan se, ja olen siitä välipalaksi popsinut pähkinöitä, sekä herkkupäivänä enemmän herkuksi. Mutta se, ettei mulle ole enää aikoihin tullut yhtäkkistä herkkuhimoa ja pakkomiellettä ahmia itsensä liian täyteen.

Luulen, että mun asenne herkkuihin on nykyään tarpeeksi terve herkuttomaan marraskuuhun. Tarkoitukseni, kuten sanoin, on kokeilla, onko minusta siihen. Testaan sietokykyni rajoja - vaikka tekisi mieli, niin pystynkö pitämään lupauksen, jonka olen itselleni tehnyt? Jos tähän pystyn - ja niin vahvasti uskon- ei ahmiminen enää vaivaa. Myös testin jälkeiset pari viikkoa voivat olla vaikeat. Tuleeko silloin sellainen olo, että nyt kun saan syödä, niin syödääs sitten?

Edistymisestä kertoo myös se, että tällä hetkellä vieressäni on puoli pussia taateleita, jotka on täytetty mantelimassalla. Söin näitä puoli pussia, mutta ei vaan tee enää mieli. Yksi osasyy on se, että mantelimassa aiheutti lievän allergisen reaktion - yksi ruoka lisää allergisoivien listalle, hurraa :D Tunsin, kuinka hengitystieni menivät hieman tukkoon, joten lopetin. Mutta ennen tämä ei olisi ollut mahdollista. Olisin ahminut kaikki, vaikka olo olisi ollut paha. Silloin viime talvena tein tuota paljonkin.

Mitä kauemmin aikaa viime talvesta on kulunut, sitä oudommalta tuo ajatus tuntuu. Miten saatoin edes päästä sellaiseen tilaan, jossa en todellakaan hallinnut syömisiäni? Kyllähän minä syyt tiedän, suurin osasyy oli ruokavalio. Oudoltahan se tuntuu, että kitudieetillä itseni tuollaiseen jamaan sain. Onneksi nyt on toisin. En todellakaan aio tehdä samaa virhettä uudestaan. Jos dieetti ei kulje, niin mieluummin pysyn tässä painossa, kuin otan kilot väkisin pois.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Vihdoin, salille!

Olen vihdoin parantunut kunnolla viisaudenhampaanpoistosta, joten pääsen jälleen liikkumaan ja salille <3 Tätä on odotettu.

Hammas (tai no, kohta jossa hammas oli) lakkasi kipuilemasta kunnolla vasta keskiviikkona. Tarkoituksenani oli, että pääsisin jo maanantaina salille, jolloin saisin tehtyä heti alkuun täyden viikon ilman muunneltuja treenejä, jotta koko keholle tulisi jotain rasitetta. En kuitenkaan päässyt, mutta torstaina pääsin reenille! 

Tähän väliin voisin kertoa, että muutin ohjelmaa ja rajusti. Olen yrittänyt viimeiset pari vuotta iskostaa päähäni, että kestävyyttä ja voimaa ei voi kasvattaa yhtä aikaa loputtomiin, toinen kärsii (tai tulee ylikunto). Olen suunnitellut ohjelmani tämän mukaan, mutta jossain vaiheessa se aina unohtuu, ja lisään aerobisen määrää. Huoh. Nyt ajattelin tehdä asiaan muutoksen, ja jakaa harjoitteluni voima- ja kestävyyskausiin. Kestävyyskautena käyn enemmän lenkillä, ja "vain" kolmesti viikossa salilla. Vähempään en vain kykene! Voimakautena käyn 5 kertaa (enempään en kykene :D) viikossa salilla, ja aerobista vain 1-2 kertaa ylläpitävästi.

Koska maksimivoimaa ei ole järkevää kasvattaa laihduttamisen kanssa yhtä aikaa, tein siis itselleni sekaisin kestävyyttä ja laihdutusta tukevan ohjelman, jota olisi tarkoitus ainakin tämä kuu, ellei joulukuukin vääntää. Ajattelin käydä 4 kertaa viikossa salilla, päälle ainakin kaksi kertaa viikkoon juoksu, kerran uinti - nyt kun uimaan vihdoin (!) pääsen viisaudenhampaan poistettua! Talvella hiihto.

..Josta voisin poiketa vielä lisää aiheesta, nimittäin hiihto, voi hiihto! Pohdin jo nyt pää sauhuten, että miten teen tammikuusta maaliskuuhun? Silloin pitäisi olla voimakausi, mutta silloin en voisi käydä hiihtämässä niin usein. Harkitsen vakavasti ylipitkää kestävyyskautta, vaikka oikeasti tarvitsisin ylipitkän voimakauden.

Niin, se torstain treeni. Ei kulkenut yhtään! En käsitä. Kyseessä oli uuden ohjelmani mukainen selkä-takareisi-pakara-päivä, mutta en saanut tuntumaa yhtään. En siis yhtään. Jouduin pudottamaan ylätaljassa painoja 3x10 sarjassa 30 kiloon, enkä silti meinannut jaksaa, ja tuntuma aivan eri paikassa kuin pitäisi olla. Ennen tätä kahden kuukauden treenitaukoa käytin 55 kiloa. Takareidet olivat sentään jokseenkin kipeät tänään, toisin kuin selkä.. Jouduin myös vaihtamaan puolet liikkeistä ja laittamaan liikejärjestyksen uusiksi, eilinen treeni ei toiminut ollenkaan. Nuo eivät toki olleet ainoat ongelmat, nimittäin ikijumit pohkeeni dominoivat polvenkoukistuslaitteessa. Jouduin lopettamaan kesken. Tämä on yksi syy liikkeiden vaihtoon.

Tämän päivän treeni meni aivan erilailla! Jokaisessa liikkeessä todella hyvä tuntuma eikä vain melkein, vaan juuri oikeat sarjapainot. Kyseessä oli olkapää-ojentaja+syvät vatsat. Treenin jälkeen myös muistin, miten ihana tunne on, kun on aivan loppu ja kaikkensa antanut. Samanlaista tunnetta ja hikeä pintaan ei voimatreenillä saa, ainakaan sillä mun 5x5 sarjaa tyylillä.

Treeneihin liittyy myös vahvasti se, että sain siivoojan töitä pariksi viikoksi. Aloitin keskiviikkona, ja jouduin (onneksi) laittamaan unirytmin ihan ylösalaisin. Yhdeksältä nukkumaan, viideltä ylös ja kuudeksi töihin! Mutta tuo on juuri sopiva työaika minulle, sillä jää koko päivä aikaa tehdä mitä haluaa, kun pääsee kahdelta töistä. :) Olen ruvennut miettimään, että miten ihmeessä ennen karsastin siivoojan hommia? Olisihan se kiireisenä stressaavaa, mutta tuo työhän on aivan loistavaa. Saa tehdä työt itsekseen ja olla kokoajan liikkeessä. Olen aina sanonut, etten kestäisi toimistotyötä, jossa vain istutaan aloillaan. Siivooja on juuri sellaista työtä, jonka haluaisin, paitsi että tässä ei olla ulkona.

Ja niin mites se liittyi treeneihin? Siten, että 8 tuntia (miinus tauot) lähes kokoajan jalkeillaan ja liikkeessä rasittaa jalkoja aika paljon. En ole käynyt tällä viikolla siksi lenkillä ollenkaan, että jalat saavat tottua rasitukseen. Ensi viikolla voisin yrittääkin käydä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Suhtautuminen painonpudotukseen on muuttunut

Mun suhtautuminen painonpudotukseen - tai mun tapauksessa mittojen pudotukseen - on muuttunut aika paljon vuodessa.

Katselin tässä vanhaa ruokapäiväkirjaa, juurikin noilta viime syksyn painonpudotuksen ajoilta. Lähinnä etsiäkseni tavoitemittoja, mutta samalla päädyin sitten muistelemaan, millaista vuosi sitten oli. Olin silloin todella motivoitunut, ja halusin osata kaiken itse. Etsiskelin netistä tietoa ruokavalioista ja järkevistä makrojakaumista, joista sitten muodostin oman linjani, joka oli 30/30/40. Eli melko vähähiilarisena mentiin, mutta ei kuitenkaan karppaajana. Hiilarit pysyi yleensä kuitenkin 120 paikkeilla.

Tuolloin kaikki meni hyvin, pudotin kuukaudessa painoani noin 3 kiloa. Muistan olleeni silloin tyytyväinen siihen, kuinka hoikalta näytin. Näytin urheilulliselta - lantiolta erotti luut ja lihakset erottuivat (mitä nyt niitä silloin edes oli), mutten siis näyttänyt anorektiselta, vaikka kuvaus saattaa siltä kuulostaa kun luista puhun. Painoin vähimmillään 64,2 kiloa. Pituutta on 171 cm.

Tuo dieetti oli siitä ongelmallinen, että aloittaessa jätin kaikki viljat paitsi kauran pois, koska viljaongelmani olivat vain pahentuneet kesän aikana. En sitten dieetin jälkeen osannut enää syödä normaalisti. En vain tiennyt, mistä saan tarpeeksi hiilareita. Lisäksi ruokamääräni olivat jokseenkin vääristyneet - ihmettelin, miksi mulla on ison ruoka-annoksen jälkeen noin tunnin päästä nälkä. Noh, sanotaanko, että nykyään syön kaksinkertaisesti tuohon verrattuna pääaterioilla, ihan kirjaimellisestikin hiilarien suhteen.

Tuota kun jatkui, eikä keho saanut tarpeeksi ravintoa liikunnan suhteen, alkoivat sitten ruokailuongelmat. Mulle alkoi tulla ahmimiskohtauksia. Ensin kerran viikkoon, sitten kahdesti, sitten kolmeen kertaan.. Lopulta joka päivä, melkein kokoajan teki mieli herkkuja. Aloinkin sitten syödä niitä, ja mun lempparit olivat överirasvaiset suklaakeksit. Ne olivat vehnää, joten vatsa ei tästä oikein tykännyt, vaan tammikuusta huhtikuuhun se oli kroonisesti turvonnut palloksi. Sitten hankin personal trainerin, jolla sain onneksi tietoa mulle sopivista hiilarinlähteistä ja tarpeeksi kaloreita sisältävän ruokavalion. En kuitenkaan tästä pt:stä hirveästi blogissa puhunut, koska muuten tuntui, että rahat olisivat menneet hukkaan. Herkuttelukohtaukset loppuivat siihen, mutta keväällä painoni oli kerennyt kivuta 74-75 kiloon. Eli ei oltu kuin 1,5 kilon päässä siitä lukemasta, mitä olen enimmillään elämässäni painanut (joka oli muuten osasyynä siihen, että nykyään olen näin liikunnallinen). Mun piti vain keväällä ensinnäkin myöntää, että oon aika pahasti kusessa mun ruokaongelmien suhteen, ja piti keksiä jostain työttömänä rahaa saadakseen pt:n palkattua.

Tästä pääsenkin sitten tähän päivään. Mun herkutteluhimot ovat laskeneet, mutta tuo talven jakso on jäänyt piilemään taustalle. Olen nykyään aikamoinen tunnesyöjä, mutta onneksi mua ei sitten usein ahdistakaan niin paljoa, että herkkuihin tarttuisin. :D Jotakin outoa tässä on kuitenkin sattunut, koska en enää tykkää oikein mistään herkuista. Suklaa ja kaakao on vain pahaa, ja sitä en edes saisi syödä. Pahaa! Ennen rakastin sitä. Samoin pahaa ovat ne rasva-sokeri-mätöt. Nykyään parhausherkkua ovat mm. pehmeät kuivatut taatelit ja kauraomenapaistos <3

Koska painoni on edelleen 72-73 paikkeilla, niin ajattelin taas ruveta dieetille. Tästä pääsenkin siihen, mistä aloitin: Lueskelin tänään ruokapäiväkirjaa, ja totesin, miten erilailla ajattelen nykyään. Paljon on näistä vuoden kujeista opittu.

Nyt en edes aio ottaa tavoitepainoa, vaan otan tavoitemitan. Ja nimenomaan yhden mitan,  nimittäin lantionympärys. Vyöräröä on edes turha yrittää mittailla, koska viimeiset kolme viikkoa olen ollut antibioottien takia kuin pallo. Siksi lantio, koska siihen ei turvonneisuus vaikuta. Tämänhetkinen tavoitemitta on 6 cm päässä, eli se meinaa mun kohdalla noin 6 kg rasvaa pois. Mikäli tämä pitää yhä paikkaansa, 67 kiloa olisi se mulle hyvä paino tällä hetkellä. Haluan tämän tietää siksi, että puntarilla on helpompi seurata samassa pysymistä kuin mitoilla.

Yksi pääeroista vuoden takaiseen on suhtautuminen ruokaan ylipäätään. Nyt suunnittelin pohjan, jonka mukaan syön. En mittaa ruokien painoa, vaan otan suunnilleen saman verran joka päivä. Jos joku päivä tekee mieli syödä aamupalaksi muuta kuin puuroa - jota päivää ei varmasti hetkeen tule, koska puuro on hyvää - niin sitten syön muuta kuin puuroa, ilman mitään kalorien mittaamisia. Osaan katsoa suunnilleen sopivat määrät makroja, ja sillä mennään. Rennosti.  Ei myöskään ole kauhun paikka, jos yhtenä päivänä menee ylimääräinen ruokalusikallinen hilloa puuroon.

Laitoin kaverille tänään viestin, jossa puhuin aiheesta. Siinä sanoin näin: "..Mut nyt mulla on taas motivaatioo ja oon järkevämpi! Kirjotin tähän (ruokapäivä)kirjaanki et "Jos on nälkä, lisää ensin aamupalalle ja lounaalle". Kiteyttää hyvin, missä oon muuttunu. Vuos sit oisin vaan jatkanut samalla tavalla".
Tää viesti kertoo hyvin sen, mitä on vuodessa tapahtunut. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että lisään ennen dieetin loppumista kaloreita - kun nyt taas kirjoitin omiin ohjeisiinikin, että lisää ensin aamupalalle. Nyt mun periaate on se, että syön juuri sen verran, että riittää mulle, ja on pieni terve nälkä. Se on sopiva mittari oikealle annoskoolle painoa pudottaessa.

Nyt mulla on motivaatio huipussaan, ja otan asian rennommin. Eiköhän tää tällä kertaa mene paremmin. :)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Energiaa!

Hei. Viimeksi mainitsin vatsakivuista, jotka antibioottien takia vaivasivat. Ne eivät ole tulleet takaisin, hyvä näin! Sen sijaan olen saanut vatsan toimintani sekaisin, syytän edelleen antibiootteja. Ongelmana siis se, että vatsa turpoaa siitä, että ylipäätään syön. Ruoalla ei ole merkitystä. Tämän vuoksi ei ole ollut kunnolla nälkäkään, joten olen syönyt kellonaikojen mukaan.

Ystäväni "määräsi" hoidoksi hapankaalia aamulla ruokalusikallisen lärviin, ennen kuin olen mitään muuta syönyt. Olen nyt kahtena aamuna sitä sitten maistellut. Yhhh...... Voin kertoa, että ei ole ollut oksennusreaktio kaukana. Se on ihan todella ytyä! Mutta samaan aikaan masokistisesti hyvää. :D Ostin 250 g purkin (ei ollut pienempää), joten ajattelin syödä sen pikkuhiljaa loppuun, siinä saa olla sopiva kuuri ja mun hapankaalit ennen seuraavaa antibioottitaistoa!

Energiatasot ovat olleet ihan todella, todella korkealla. Niin korkealla, että on vaikea käsittää. Saan todella paljon asioita aikaan, lähes kaikki vanhat rästissä olleet asiat on nyt viikossa hoidettu. Viimeksi oli energiatasot tällaisissa korkeuksissa oli vuosi sitten.

Ylipäätään musta tuntuu, että sairastaminen vei kaiken mun henkisen sekä fyysisen uupumuksen pois. Kesän jälkeen kertymistään kertynyt stressi on tiessään, sitä oli ennen sairastamista niin paljon, etten jaksanut enää kannatella sitä. Mulla on takana yksi mun elämäni isoimpia masennuskausia, mutta sairastaminen vei sen kaiken pois. Mulla tällaiset "kaudet" kestää yleensä muutamia päiviä, nyt se kesti elokuun alusta sairastamisen alkuun, eli monta kuukautta. Koin siis vähän ihmeparantumisen sairastamisen myötä. :)

Treenaamaanhan en ole edelleenkään päässyt. Olen sen sijaan tehnyt kevyitä kuntopiirejä lenkin yhteydessä tai ilman. Kaikki erilaisia, kaikki muut paitsi tämänpäiväinen koko vartalolle suunnattuja. Nyt tein käsille. En ole uskaltanut isommin huhkia ettei luomenpoistohaava tulehdu, joten nämä kaikki ovat kestäneet 10-15 minuuttia. Sitten on ollut sauvakävelyä ja tavallista kävelyä, kuntosalin lämmittelylaitteita.

Keskiviikkona mulla on hieronta, jotta saan sairastamisesta kipeytyneet lihakset auki. Sitten olen täysin valmis torstaina alkavaan treeniviikkoon ennen tiistaista hampileikkausta!

Ainiin, tänään sain myös tietää kilpirauhastestien tulokset. Olen aika tyrmistynyt, koska ne olivat normaalit. Mistä ihmeestä sitten nämä mun kaikki oireet johtuvat? Sitä eikun selvittämään lääkärille, jälleen kerran. Jospa tämä rumba joskus loppuisi.

Tää mun blogi on alkanut mennä jo melkein sairaspäiväkirjaksi. :D Jospa taas kohta pääsen treenijuttujen makuun, kun kohta sinne salillekin pääsen.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Voihan sairasloma

Viime kirjoituksessa en tainnut mainita vatsakivuista, mitä antibiootit mulle aiheutti. Söin kyllä maitohappobakteereita, mutta ne olivat vähän vanhoja. Apteekkarin mukaan niistä on vain teho hälventynyt, joten ratkaisu olisi vain ottaa useampi. Eivät silti auttaneet.

Vatsakivut alkoi heti antibioottienkin alettua, ja pahenivat päivä päivältä. Sellaista ärsyttävää kuumotusta ja polttelua, joka lähti vain syömällä - tähän kun yhdistää sen antibioottien tuoman pahoinvoinnin, niin voila, ruokavalio olikin aikalailla herkkuja, ja parin tunnin välein edes jotain naamaan ettei mahakipu iske. Yöllä vatsakipu iski pahiten, ja maanantaina mulla meni hermot. Olin valvonut 6 jälkeen aamulla kaksi tuntia vatsakipujen takia, ja koko päivä meni koomaisena ja kipeän oloisena. Kävin päivystyksessä, varattiin verikokeisiin aika jotka sitten oli tänä aamuna. Antibiootithan loppuivat keskiviikkona, joten tämä ei kuulunut enää asiaan.

Mutta! Päivystyksen jälkeen tajusin, että en ole vielä kokeillut, auttaisivatko Yosa-kaurahapatetuotteet tähän vaivaan, kun särkylääkkeetkään eivät auta. Yosia päivän syötyä vatsakipuja ei ollut enää yhtään, eivätkä tulleet takaisin yölläkään! Ruokahalukin on palannut. Tämä viikko siis menee arkisen ruoan parissa, plus vähintään kahdella aterialla Yosa päivittäin etteivät tule kivut takaisin ja vatsa rauhoittuu.

Tämän  myötä mulla heräsi into salille. Olen ollut tänään todella virkeä, virkeämpi kun viikkoihin. Ajattelin käydä lääkäriajan jälkeen salilla, eli nyt. Unohdin yhden asian laskuista - se lääkäriaika oli luomenpoisto päästä. :D Eli tuomio: Tikkien aikana, eli ennen ensi keskiviikkoa, ei saa harrastaa raskasta liikuntaa. Kevyt liikunta ok. Olen siis tällä sairaslomalla vielä ensi keskiviikkoon!


Mulla alkaa myös lähestymään alaviisaudenhampaanpoisto.
Se on 20.10. Eli, mun tilanne on nyt se, että olen ollut kuukauden harrastamatta kuntosalia tai juoksua, uimassa en ole päässyt käymään kahteen kuukauteen. Ensi viikolla mulla on 5 päivää, jolloin saan harrastaa liikuntaa, kunnes jään taas viikoksi sairaslomalle. Eli mulle tulee noin 7 viikon sairasloma. Ellei vielä jotain muuta ilmene.

Voi jestas! Sen jälkeen saisikin olla jo aika, kun pääsen uudestaan liikkumaan. Aion kyllä tälläkin viikolla harrastaa edes sauvakävelyä ja kävelyä muutenkin, jotta jotain liikuntaa tulee. Alkaa nimittäin olla selkä, niskat ja rintakehän alue jumissa, kun en ole päässyt mitään tekemään, eikä kipeänä ole kehonhuoltokaan houkuttanut.

Ei tässä voi oikein kun nauraa, tää on niin tätä mun tuuria. :D Mun seitsemänviikkoinen tulee näyttämään tältä: Lepoviikko, 3 viikon korvatulehdus, vatsakivut, luomenpoisto, viisaudenhampaanpoisto. Mitäs vielä listaan jatkoksi?

torstai 24. syyskuuta 2015

3 viikon salitauko

Täällä sitä yhä korvatulehduksen kanssa painitaan! Kävin keskiviikkona päivystyksessä, koska korvatulehdus on pahentunut. Sain tällä kertaa suun kautta nautittavat antibiootit, jospa ne tepsisi! Alku ei vaikuta ollenkaan lupaavalta, sillä olen ollut tänään lihassäryissä ja pää tuntuu kuumeisen särkyiseltä, mutta kuumetta ei ole ollenkaan. Jopa saunominen otti liikaa voimille, korvaan taas tärähtää jokainen askel liikaa. Olen siis lähinnä katsonut netistä tv-ohjelmia tänään.

Koska tänään tuli täyteen 3 viikkoa salittomana ja lähes liikunnattomanakin (sanahirviö!), niin ei salille ihan noin vain palatakaan. Tämä alkaa olla jo sellainen aika, että takapakkia tulee. En vain voi ottaa samoja painoja ja lähteä tekemään sarjaa, pahimmassa tapauksessa reväyttäisin jonkun lihaksen. Olen joskus salin aloitteluaikoina venäyttänyt rintalihaksen lievästi tällä tyylillä, joten osaan onneksi ottaa sen huomioon! Kuitenkin, joudun aloittamaan pienemmillä painoilla, ja pitämään ensimmäisen saliviikon kevyempänä, milloin  se sitten onkaan. Joka tapauksessa tämä kehityksetön aika taitaa venyä 6 viikkoon, joka on aika pitkä aika!

Tämä on saanut mut miettimään, että helmikuun hakuun on liian tiukka aikataulu. Jos vielä kerrankin sairastun flunssaan, niin sittenhän peli on jo pelattu. Aion kuitenkin pitää helmikuun haun välitavoitteena, jolloin olisi tarkoitus päästä lähelle testien minimirajoja.

Mitäs muuta olen sairastellessa tehnyt? No ainakin nilkat paskonut jälleen kerran, yllätyittekö :D Tällä kertaa niin, että käytin koiraa lenkillä. Olen koko kesän vältellyt ajokoiran lenkittämistä, koska se vetää liikaa, jolloin nilkat saattaa mennä huonoon asentoon. Käytin sitten reissussa tuntemattomampaa isoa koiraa lenkillä, ja se lähti yllättäen juoksemaan linnun perään. Jaloille tuli sen verran tärähdystä, että penikat olivat 3 päivää tämän jälkeen aivan jumissa. Sen lisäksi juurikin se nyrjähtänyt kohta nilkasta otti pahasti osumaa, loppulenkki oli kivulias. Että toisaalta, ihan hyväkin etten pääse vielä hetkeen juoksemaan taudin puolesta. Nimittäin ei välttämättä jalka taas tykkäisi. :D Siinä oli syyskuun nilkkaongelmat, mitäs sitä ensi kuussa keksittäisiin?

Parasta tuossa koiran lenkityksessä oli, että mulla oli ollut edellisenä päivänä kokovartalohieronta - käytin pakollisen lepoviikon sitten hierontaan, kun saa rauhassa palautua. Tai niin luulin. :D Heti seuraavana päivänä penikat jumissa, kun vasta avattu.

Eipä tässä taas muuta, tyhjänpäiväistä höpötystä. Alkaisi olla jo pienoinen himo salille! Tiistai-iltana valmistauduin henkisesti (ah, salille <3) salille menemiseen keskiviikkona, mutta meninkin sinne päivystykseen ja ei suositeltu kun aiheesta kysäisin. Noh, odotellaas sitten.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Lepoa ja kehonhuollon puutetta

Hejs.

Olen tällä hetkellä viettämässä toista lepoviikkoa putkeen, tai no miten sen ottaa. Ei ollut tarkoitus, mutta lievä korvatulehdus iski, niin en viitsi rasittaa itseäni kamalasti, jotta korva paranee. Fiiliksetkin olleet sen verran alhaalla, että oikeastaan hyvään saumaan tuli, niin hassua kuin se onkin. Tulee vain kamalan pitkä salitauko - aloitin 5. päivä lauantaina, ja siitä kerkeää kulua sellaiset 16-17 päivää, ennenkuin taas pääsen salille, koska loppuviikosta en kerkeä. Huoh.

Kävin tänään tekemässä ylläpitävän treenin, mutta voimat olivat jokseenkin lopussa. Syynä se yleinen heikotus ja voimattomuuden tunne. Jos lähtisi katsomaan minun treenivihkon merkintöjä, niin on kausia, jolloin joka kerran kohdalla lukee "Voimat poissa, heikko olo" tai muuta vastaavaa.

Tänään luin myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta blogimerkinnän. Tunnistin itseni lauseesta, jossa sanottiin, että vaikka kuinka väsyttäisi, niin päiväunet vain pahentavat. Tätä olen toistellut ties kuinka pitkään. Minulla on milloin mitäkin pientä ongelmaa, jonka vuoksi olen rampannut verikokeissa ja lääkärissä. Selasin siis Omakannan merkinnät läpi - en löytänyt kuin yhden merkinnän, jossa olen maininnut asiasta, koska olen aina unohtanut. Tämäkin merkintä meni näin: "Asiakas ihmettelee, kun heikotusoireisiin ei ole reagoitu mitenkään." Tai jotain sen tapaista, kuitenkin pointti oli, että tätä asiaa ei tutkittu, se oli mennyt sivuseikaksi tutkivalla lääkärillä.

Rupesin siis katsomaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Aika moni täsmäisi! Selittäisi jopa sen, miksi en haista tai maista paljon mitään. Täytynee tutkituttaa asia.

Mites se sali taasen? Hyvinhän se. Tuloksia tulee jatkuvasti, ja vihdoin jalatkin ovat ohittaneet rinnan tuloksissa. Olen silti yhä todella heikko jalkojen suhteen: Siinä missä normaalisti liikkuvat, salilla muuten vaan kulkevat tutut tekevät kyykyssä pitkiä sarjoja 50 kg:lla, minä teen 5x5 sarjoja 45 kg:lla. Ehkä sitten joskus! Tuntuu vain joskus ihan uskomattomalta, miten surkeassa kunnossa olen yhä, vaikka nyrjähdyksestä on 9 kuukautta. Monesti tuntuu, että edistyn paljon hitaammin kuin kuka tahansa muu, ja se on todella turhauttavaa. Sama koskee niitä leuanvetojakin. En vieläkään saa yhtään, vaikka olen harjoitellut puoli vuotta sen eteen. Miksi mä kehityn näin hitaasti, kun muut viilettelevät normaalipainoillaankin kaukana edellä?

Juoksussa olen edistynyt. Toissamaanantaina oli VPK:n liikuntakerta ja käytiin juoksemassa 15 kierrosta eli 6 kilometriä urheilukentällä. Juoksin sen vähän alle tuntiin. Tarkoituksena oli juosta pk-alueella, ja joka 5. kierros vetää lujempaa. Tätä vauhtia siis menin, ja vasta eilen tajusin, että sehän oli kesän pisin lenkki. :D Tästä lähtien kasvatan sitä juoksumatkaa! Tarkoituksena olisi juosta joka treenikerta 5-8 kilometrin lenkkejä.

Opin myös sen, miksi pk-lenkin jälkeen monissa ohjelmissa käsketään juosta vetoja. Otin tuon 15. kierroksen lopuksi 100 m spurtin, ja jalat tuntuivat ihan uskomattoman kevyiltä! Pitää ottaa tavaksi useammin.

Eräs asia, joka multa on pahasti jäänyt, on kehonhuolto. Vaikka kuinka yritän, ei se vaan huvita. Siinä missä ennen nautin venyttelystä todella ja rentouduin täysin, nykyään se on vain tylsää. Missä välissä näin kävi, ja miksi siitä tuli tylsää? Olen yrittäny katsoa kursseja, mutta ei ollut mitään sopivia. Kaipaan viime talvena Savonlinnassa harrastamaani syvävenyttelyä, siellä rentoutui niin täysin. Mutta nyt minun on otettava itseäni niskasta kiinni, sillä olen tämän kehonhuollon puutteen takia aivan jumissa. Pohkeiden kanssa ei välillä pysty edes juoksemaan. Kun vain keksisin tavan, jolla saisin kaiken kehonhuollon taas mieluisaksi.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Viimeisen kuukauden tekemiset

Mulla on ollut viimeiset kaksi viikkoa varmaan joka päivä aikomusta kirjottaa blogiin, kun on ollut asiaakin valtavasti. Mutta hopsansaa, niin se vaan aina on jäänyt.

Mulle tapahtuu paljon, joten niin on tapahtunut myös liikunnan saralla. Yritän siis kertoa asiani lyhyesti, koska muuten tää postaus on kilometrin pituinen. :D

Viime blogimerkinnän jälkeen..:

..Loukkasin heti jalkani, enkä voinut juosta 3 viikkoon tämän vuoksi. Olin edellisenä iltana käynyt juoksemassa vitosen ensimmäistä kertaa koko kesänä. Vitosen! Peruskestävyysvauhtia, eli 5,5 km meni aikaan 1 h 15 min. Olin euforiassa. Mitä tästä opin? Älä jätä kulmikasta läppäriä lojumaan lattialle. Yöllä kun kävin vessassa, paluumatkalla löin pikkuvarpaani siihen. Seuraavana aamuna varvas oli musta ja siihen särki. Eikä tässä vielä kaikki! :D Samana aamuna sain lasinsirun toiseen jalkaan. Siinäpä sitten nilkuttamaan päivystykseen, onneksi matka on vaivaiset 400 metriä. Ei löydetty sirua eikä varvas ollut murtunut.

..Sen kolmen viikon jälkeen juoksin kahdesti, kunnes loukkasin taas jalkani. Rupeaa ihan naurattamaan, kun kirjoitankin tätä. Miten mä voin olla näin tapaturma-altis? :D Olin laittamassa rinkkaa Jyväskylän matkakeskuksen lokeroon, kunnes löin nyrjähtäneen nilkkani, juuri sen samaisen kohdan nivelsiteistä kaapin kulmaan. Onneksi tämä kesti vain viikon pari.

..No nyt kun aloitin juoksemisesta, niin sillä jatketaan. Viime viikolla pääsin jälleen juoksemaan. Ja eilen tein ennätyksiä! Viimeksi kun juoksin 3 kilometriä kesäkuussa, se meni aikaan 30 minuuttia. Eilen juoksin 3,2 kilometriä aikaan 24 minuuttia! Eli 3 km meni aikaan 22,5 minuuttia. Alan jälleen haaveilla viime kesäisestä juoksukunnosta.

..Eilen ei ollut hyvä päivä ainoastaan juoksemisen suhteen, vaan myös kyykkäsin 5x5 sarjoja 40 kilolla. Eli siis tanko+20 kg. Enää 5 kiloa, niin ohitan kuntotestien rajapyykin! Ja tuo meni kevyesti, vaikka viime viikolla 37,5 kg tuntui pahalta. Mulla ei ole koskaan mennyt kyykky niin kevyesti, kuin eilen.

..Olen muuttanut saliohjelmaani aikalailla. Ennen kävin kolme kertaa crossfit-tyyppisesti/kaikkea sekoitellen salilla. Heinäkuun lopussa olin tekemässä penkkiä salilla, kun entinen voimanostaja tuli avustamaan mua tekniikan kanssa! Hän neuvoi mua kokonaiset 20 min, ja sovittiin kyykkyreffit tulevalle torstaille. Hän neuvoi myös, millä tavalla minun kannattaisi treenata Pelastusopiston kuntotestejä varten. Tein siis uuden saliohjelman, ja viime viikolla aloitin käymään salilla 5 kertaa viikossa. Lyhempiä, enemmän voimapainotteisia kolmen liikkeen treenejä. Hyvin toimii, kuten edeltävästä voi päätellä.

..Olen päässyt kerran uimaan, kun uimahalli vihdoin aukesi. Uinti sujui hyvin, ja oli ihanaa päästä taas uimaan. ..Kunnes viime viikolla satuin sanomaan mummolleni, etteivät alaviisaudenhampaani ole vielä reistailleet koskaan. Manasin itselleni tulehduksen ja kasvavan hampaan! En siis tule uimaan seuraavaan kahteen kuukauteen, ennenkuin se leikataan pois. Mitä sanoin siitä tuurista?

..Olen nauttinut sushista, ravintola Soi Soi:sta ja muista Helsingin herkuista. Kävin siis Helsingissä pyörähtämässä ja siellä tuli syötyä kaikkea kivaa. Valikoima, sitä välillä tännekin kaipaisin.

..Ja olen myös kärsinyt siitä. Vatsa irtisanoi toimintansa hetkeksi, kun huomasin, että olen syönyt kaikkea normaalista poikkeavaa. En kadu.

..Helsinkiin liittyen.. Kävin raakaravintolan kassajonossa kuolaamassa raakaherkkuja, kunnes kassalla selvisi, että kaikessa on kaakaovoita. Voih! Pettymys oli aika suuri, kun olin harhaillut tunnin nälkäisenä löytääkseni tämän kahvilan. Täytynee odottaa, että pääsen itse tarpeeksi tehokkaiden koneiden äärelle tekemään omat kakkuni. Niiden kun piti olla asia, jossa ei ainakaan ole allergisoivaa!

..Olen käynyt toistamiseen Seikkailupuisto Pakassa.


Ja sitten aiheeseen liittymätöntä:

..Käytiin kiertämässä Saimaata, ja näin Anttolan ja Puumalan välillä SAIMAANNORPAN! Bongailin tätä koko vuoden Savonlinnassa asuessani, mutta ei halunnut esitellä itseään silloin.

Siellä se kivellä makoili.

..Samana päivänä kävimme katsomassa kaksia kalliomaalauksia, sekä tein kesän ensimmäisen ulkotreenin Savonlinnassa.

Minä ja kalliomaalaukset Astuvansalmella.
 ..Peruutin kuukauden pituisen ulkomaanmatkani viime tingassa. Ja sen sijaan sitten läksinkin tuonne Saimahalle.

..Puhuin kaksi viikkoa lähestulkoon pelkkää englantia. Ainakin kielitaito kehittyi!

..Olen syönyt oman maan kasviksia. Eli 1,5 x 1,5 cm suuria punajuuria ja nauriita, sekä salaatinlehtiä.

..Kerännyt marjoja. Ja se jatkuu vielä lopunkin marjakauden.

..Tilannut vihdoin uudet vaelluskengät! Olen toivonut siihen rahaa jo ties kuin kauan. Nyt ne tilasin. Ja samanlaiset mitkä viimeksikin, eli Chiruca Muflon 01. Parempia en voisi toivoa, paitsi ehkä pidon kannalta. Ovat hiponeet täydellisyyttä käytössäni, ja ovathan edelliset olleetkin 4 vuotta minulla. Vielä käyttökelpoiset, paitsi nilkkatuki on mennyt. Siksi uudet.


..Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, olen kuunnellut Angerfistia lähes kyllästymiseen asti. Tällainen olisi sitä minun tyylistä treenimusiikkia, jos sellaista kaipaisin <3


..Ainiin, onhan tähän kesään mahtunut paljon negatiivisiakin asioita: Stressiä on ollut enemmän kuin koskaan, ahdistusta ja masennusta asuinpaikasta sun muusta. En voi sanoa, että kesäni olisi ollut paras kesäni, kuten viime kesä, mutta ainakin reippaasti erilainen. Mutta turha niitä negatiivisia asioita on enää ajatella. Positiivisuudella voittaa aina, vaikka tilanne olisi mikä tahansa!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Juoksueufooriaa

Tällä viikolla on mennyt totaalisesti paremmin treenien puolesta.

 Vielä sunnuntaina ja oikeastaan maanantainakin epäröin, uskallanko lähteä juoksemaan. Pohkeet tuntuivat olevan aivan jumissa, olin availlut niitä edellisenä iltana putkirullan kanssa hieman. Kuitenkin lähdin juoksemaan, ja sehän sujui! Siitä tuli kesän paras lenkki. Lähdin juoksemaan sillä asenteella, että juoksen vain niin pitkään kuin hyvältä tuntuu, sitä tahtia kuin hyvältä tuntuu. No, juoksin lujempaa kuin koko kesänä olen juossut, ja jaksoin sitä tahtia puoli tuntia! Olo oli aivan mahtava, todella eufoorinen. Puolessa välissä aloin käsittää, että minä oikeasti jaksan juosta tätä vauhtia ilman minkäänlaista hapotusta missään, ei edes pientä pohkeissa. Hengitys meni myös aivan loistavasti. Juuri niinkuin sen pitäisi. Siinä missä viime kesänä hengitin tahdilla kaksi pientä sisään ja kaksi pientä ulos, nyt hengitin syvään sisään ja syvään ulos. Koko kesän juokse-niin-hitaasti-kuin-pystyt on tuottanut tulosta! Loppumatkasta olo oli kuin puolimaratonin ensi kertaa juosseena, ja maaliviiva tulee näkyviin. Olisi tehnyt mieli heittää kädet ilmaan ja poseerata sille kameralle. On muuten tarkoitus tulevaisuudessa oikeastikin kokea tuo tunne puolimaratonin jälkeisenä ;)

Älkää käsittäkö väärin, en minä kovaa oikeasti juossut. Vauhtini oli 6 km/h eli 10:00 min/km, mutta se on tämän kesän paras aikani. Viime kesänä juoksin "tuosta vaan" eli jalat hapoilla ja hengästyneenä tunnissa matkan 8,5 km, eli kaukana ollaan vielä siitä ajasta! Sitten olen melko tyytyväinen, kun ohitan viime kesän juoksukunnon. Olen silti nytkin tyytyväinen, että jaksoin juosta 3 km puolessa tunnissa. Näin paljon se nyrjähdys mun  juoksukuntooni vaikutti: Aerobinen kestävyyteni on toki noussut viime kesästä, mutta jalkojen kunto on laskenut viime kesästä nilkan ongelmien myötä.

Edeltävällä viikolla mulla tuli totaalinen turhautuminen juoksemiseen. Teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta tiesin, etten niin edisty. Onneksi lähdin maanantaina juoksemaan.

Torstaina kävin juoksemassa uudestaan, taas tasan niin pitkään kuin hyvältä tuntui. Tarkoituksena juosta kevyesti, peruskestävyysalueella (maanantai meni aerobisella kynnyksellä, ilman sykemittaria arvioiden). Jaksoin siltikin juosta kovempaa kuin ennen! Juoksin jälleen puoli tuntia. Piti juosta päällealle tunti, mutta pohkeeseen alkoi sattumaan hassusti puolen tunnin kohdalla.

Sykemittarin käytöstä luopuminen on ollut mun kohdalla vain positiivinen juttu. Ennen juoksin täysin sykkeiden mukaan, tiettyä vauhtia. Tämä johtui myös nilkan kunnostani. Nyt pystyn juoksemaan sitä tahtia kuin haluan, ilman pelkoa nilkan muljahtamisesta. Sykemittarin käytöstä oli todella paljon hyötyä alkuun: Opin alitajuisesti, miltä hengitykseni (ja kehoni) tuntuu ja kuulostaa, kun juoksen tietyllä sykealueella. Tämän vuoksi osaan nyt juosta oikeaa tahtia ilman mittaria. Tuntuu, että olen vapautunut siitä pakko juosta hitaasti ja mittarin mukaan-tunteesta, ja rakastunut juoksemiseen uudestaan. Minulla on vaikka minkälaisia harjoituksia, mitä haluan toteuttaa: Ensi viikolla on pakko kokeilla polkujuoksua! Tarkoituksena on kuitenkin tehdä vähintään kerran viikkoon pitkä peruskuntolenkki.

Olenhan minä tällä viikolla muutakin tehnyt: Olen aktivoitunut kuntosalilla uudestaan, eikä leuanveto ole enää kaukana. So close! Ei mene enää kuin pari viikkoa, ja saan yhden leuan. Tällä kertaa voin sanoa sen tosissani, koska ylätaljan maksimini on 70 kg, ja painan itse noin 72-73 kg. Leuanveto on siis alle 10 kilon päässä.

Tein myös tällä viikolla pitkästä aikaa askelkyykkyjä salilla. Ja se myös tuntuu. Pakarat ja etureidet tulessa vieläkin, kun treeni oli perjantaina. Oli tarkoitus putkirullailla tänään, mutten halua pahentaa asiaa. Ehkä huomenna sitten.

Olen aktivoitunut myös venyttelyssä! Ja kehonhuollossa ylipäätään. Rullailin eräs päivä jalat auki ennen juoksulenkkiä testinä. Auttoi juoksun kanssa. Oli hyvä testi. Samalla tahdilla kun kehonhuollon suhteen jatkan, niin hyvä tulee.

Kokeilin myös maastopyöräilyä! Se onkin yllättävän rankkaa. Kävin pyöräilemässä parin kilometrin polun, jonka keskiosuudelle sattui soisia kohtia, ja oli kaatunut paljon puita tielle. Kyllä siinä sykkeet nousi! Pitää käydä toisenkin kerran. Sitä en sitten tiedä, onko se kerta ennen ensi kesää - kiireitä riittää, mutta hyviä sellaisia.

Viikon liikunnat ja kehonhuolto kokonaisuudessaan:

Maanantai: Kuntosali, juoksulenkki ja venyttely.
Tiistai: Lepo (kitkemistä 4 tuntia)
Keskiviikko: Kuntosali.
Torstai: Juoksulenkki, venyttely.
Perjantai: Kuntosali.
Lauantai: Maastopyöräily, venyttely.
Sunnuntai: Lepo.

Viikko venähti vähän pitkäksi liikunnan osalta, mutta ehkä ensi viikolla taas normaalimmin, eli ma ke pe liikunnat. Kyllä sen salille lähtiessä tuntee, että juoksi edellisenä päivänä, vaikkakin kevyesti. Hyvin meni kuitenkin.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Timanttista jyystöä!


Viime viikko meni lähinnä reissusta palautuessa. En treenannut kuin kerran, tiistaina. Silloinkin olin poissaoleva eikä reeni kulkenut. Luulen, että olin ollut niin sosiaalinen edeltävällä viikolla, että se vei tulevan viikon voimat. Tyypillistä mulle.

Tiistaina yritin myös juosta, treenin yhteydessä. Siitä ei tullut mitään. Jo kahden minuutin jälkeen pohkeet hyytyivät! Yritin juosta vielä pari minuuttia, mutta sitten oli pakko lopettaa, koska rupesi suonenvetoa puskemaan molempiin jalkoihin. Venyttelin pohkeita hetken ja tunne katosi. En juossut sen jälkeen koko viikolla.


Viikolla riitti kyllä muuta tekemistä! Mulla on vanhempien luona melko pieni kasvimaa, joka on täysin mun vastuulla. Se piti kitkeä, en ollut saanut kuin osan penkeistä kerralla kitkettyä ja aina kerkesi kasvaa 'umpeen'. Lisäksi pesin matot maanantaina. Ainiin, olihan loppuviikosta vielä ihan tapahtumiakin!


Nää kuvat on Kihumarkkinoilta, Pyhäsalmen VPK:n 80 v juhlakulkueelta. Olin ihan intopinkeänä katsomassa, niinkuin aina, kun on jotain palokuntaan liittyvää. :D En käsitä? Näen samat ihmiset, samat paloautot, kaluston ja kaiken aina, kun käyn asemalla. Tässä ei ollut mulle mitään uutta. Silti piti siellä tuijottaa niinkuin pikkupoika, joka näkee lentokoneen ensimmäistä kertaa.


Perjantaina oli Kihuilla myös Kuningasidean konsertti. Yllätyin positiivisesti! Luulin, että se olisi ollut *askaa räppiä, mutta se olikin letkeää reggaeta! Onneksi lähdettiin tätä ilmaiskeikkaa katsomaan. 

Tyhjä lava ennen lämppäriä.
Mutta sitten päästään asiaan! Nimittäin kävimme lauantaina kaverini kanssa katsomassa Matti Airaksinen Parasta Ennen tour:ia nivalassa. Luvassa oli "timanttista jyystöä" monen tunnin edestä! Lämppärinä toimi 80-luvun diskomusiikkia soittava DJ, kunnes itse Masa tuli kehiin 22:30. Sitten tanssittiin ja pompittiin ysärin tahdissa yhteen asti! Olimme kaverini kanssa ihan fiiliksissä, lauleskelimme toisillemme kaikkia niitä ysärihittejä tunteella. What is love? Baby don't hurt me, no more.

Matti Airaksinen
 
Jäähalli silloin, kun tanssilattialla oli vielä tilaa. Siirryimme suosiolla sivummalle illan myötä.
Saimmehan Masan kanssa yhteiskuvankin! Nauroimme kaverini kanssa, että tuli aika tasapuolisesti epäonnistunut. Tässäpä siis se, ja tähän on hyvä päättää viikosta kertominen.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Eeppinen reissuviikko!

Teetä Kangasniemellä ennen prideä. Olisikohan ollut vihreää teetä maustamattomana, oli hyvää.

Tämä blogimerkintä tulee olemaan epämääräinen matkakertomus, muta tulee myös treeneistäkin pientä juttua. Lukekoot ken haluaa :)

Reissu alkoi 27.6. lauantaina ennen aamu kahdeksaa, suuntana Jyväskylä. Jyväskylästä noukin kaverin kyytiin ja haimme ruokaa, sitten suunnaksi Kangasniemi Pride!


Oikein onnistunut omakuva.
 Ensin näytti, että pridepaikalle ei ole tulossa oikein ketään. Sitten väkeä alkoi kertyä. Lehdistä paljastui myöhemmin totuus: Odotettiin päälle sataa, saatiin alle 300. Mahtavaa! Olin todella iloinen, että ihmiset jaksoivat tulla paikalle niinkin sankoin joukoin, vaikka satoi ihan saavista kaatamalla. Siellä me marssitiin ympäri Kangasniemeä, katsojiakin oli reilusti. Tuntui, että kylän koon perusteella on koko Kangasniemi katsomassa!


Jos haluaa tiivistää tapahtuman lyhyesti: Kuunneltiin pitkä avauspuhe, ja käveltiin kaatosateessa kilometri. Mutta ehkä se tekee siitä niin tunteikasta! :D Olen todella tyytyväinen siihen, että olin mukana ensimmäisessä Kangasniemi pridessä. Mukana oli myös pari kansanedustajaa, toinen Kokoomuksesta ja toinen Vihreistä.

Tapahtuman järjestäjien puhe.

Sieltä matka jatkui Mikkeliin. Kävimme syömässä, vein ystäväni linja-autolle,  ja siitä jatkoin Vehmaskylään tuttuperheeni luokse. Sieltä ei kuvia olekaan, liian tuttu paikka :D Sunnuntaina kävimme toisen ystäväni kanssa torikirppiksellä, josta löysin vielä eräälle toiselle ystävälleni paperisen auringonvarjon. Illalla näin vielä jälleen yhtä toista ystävääni :D Sellainen oli ystäväsunnuntai. 

Maanantaina päästäänkin jo treeniasiaan! Kävin nimittäin Crossfit Mikkelin aamuWODissa vierailemassa. Sainkin kunnon yksityistunnin, kun ei muita ilmestynytkään paikalle. :D Oli heti erilaisia harjoitteita ja mulle uusia liikkeitä. Vaikka pääliikkeet olivat rinnallevetoa, sain alkuverryttelyssä niin juosta, kyykätä kuin tehdä vatsojakin. Loppuun AMRAP, jossa tempausta ja hyppynarua. Kuuma tuli tosiaankin! Oli kesäni toinen päivä, jolloin on yli 20 astetta lämmintä, ja olen tottunut treenaamaan kellarisaleilla. Tuolla ei ihan niin viileää ollut. 

Päivällä teimme sushia ja korjasimme läppärini. Tuntuu ihanalta, kun saa rauhassa kuunnella musiikkia ilman pelkoa siitä, että kone kaatuu. Ainiin, ja voi pitää Facebookin kanssa toista välilehteä. Illalla käytimme vielä koiraa lenkillä, siinä oli viikon ainoa juoksulenkkini. Sekin rento, ystäväni kävelyvauhdin tahtinen.



Oli muuten hyvä patukka! Maapähkinävoin makuinen. Teksti on mitä mainioin.
Seuraavat pari päivää menivätkin Savonlinnassa. Tarkoituksenanihan (mikä sana) oli käydä katsomassa Oopperajuhlien kenraaliharjoitus, kerta ilmaislipun sinne olisin saanut. Näytöksistä mikään ei kuitenkaan osunut tälle viikolle, vaan ne olivat myöhemmin. Ei oikeastaan harmita, viikko oli muuten mahtava. Olisin vain halunnut nähdä korjaamani ja tekemäni (pari kappaletta vain) vaatteet ihan esityksessä. Oopperajuhlien työkokeilu oli mielenkiintoisin työ, missä olen ollut. Harmi vain, että sellainen työ ei sovi minulle pölyreagointini takia.

Majakkaniemen uimaranta Savonlinnassa.
Ne pari päivää Savonlinnassa menivät ystäviä nähden, toria ja kirpputoreja kierrellen, kahviloissa oleskellen. Törmäsin myös ensimmäiseen paikkaan, jossa saa tofujäätelöä palloina kioskilta. Lippakioski oli paikka Savonlinnassa.  


 Ensimmäisenä iltana ennen maatilamatkailun majoituspaikkaani menoa käväisin vielä Majakkaniemen uimarannalla istuskelemassa. Ihan vain nautin ympäristöstä, siitä että olen taas Savonlinnassa. Kerkesin kiintyä tähän paikkaan enemmän kuin lapsuudenpaikkakuntaani, ja viihdyinkin täällä. Piti käydä fiilistelemässä viime kesän muistoja, ja sitä, kuinka kylmää vesi tuolla rannalla silloin olikaan.
Oikea edustuskuva, mutta pitihän nyt joku kuva musta laittaa. En iske silmää, oli vaan ilta-aurinko.
Torstaina ajelin takaisin, koska tajusin, että mun rahatilanteelle on mennyt liikaa rahaa reissussa. Ajelin keskiviikkona takaisin Mikkeliin, sieltä sitten aamulla lähdin.

..En vain osaa ajaa nopeasti. Matka Vehmaskylästä kotia on 3 tunnin ajo. Mulla kesti kutakuinkin 10 tuntia. Tää ei ole uutta. Pysähdyin sentään jokaisella paikkakunnalla paitsi Pieksämäellä matkalla. :D Ainiin, ja eksyin reitiltä, oma vikani kun en suunnitellut etukäteen kunnolla, enkä ollut koskaan ajanut tuolta. LIsäksi mut neuvottiin väärin. Ajoin siis yhteensä 50 km harhaan, mutta mitäs tuosta. Näin uusia paikkoja ja ajelin pikkuteitä. Kävinhän matkalla myös 4 tunnin kyläreissun, ei mulla ihan tuota 10 tuntia pelkkään matkustamiseen mennyt. Ajoin kyllä viime kesänä kahden tunnin ajon 7 tunnissa, hups. Silloin ei ollut kyläreissuja välissä, ainoastaan noita mun pysähdyksiä. Ei ollut kiirettä.

    
Korholan maatilamatkailun aittahuoneen ikkunan näkymät.

Ainiin, eihän se reissu siihen loppunut, toisin kuin piti!

Perjantai-iltana ennen yhdeksää oululainen ystäväni laittoi viestiä, että hei, hänellä on sittenkin vapaata viikonloppuna. Aamukuudelta lauantaina siis suunnaksi Oulu, jossa odottelin kyytiä pari tuntia. Sieltä lähdimme Lumijoelle mökkeilemään.

Lauantaina kävimme kahdella eri rannalla katselemassa merta, enhän sitä kovin usein näe. Sen lisäksi vain olimme, teimme kaikkea pientä puuhastelua ja juttelimme. Illalla tietenkin saunoimme.

Jompikumpi ranta.
Sunnuntaina kävimme lintutornilla meren rannassa, otimme kiikarit mukaan. Se oli totaalinen irtiotto arjesta, siellä vain kylmässä tuulessa, meren ääniä kuunnellessa katselime lintuja ja lähtevää lentokonetta.

Lintutornilta.


Minä ja ystäväni taustalla.
Innostuimme myös leipomaan, joka meille tarkoitti kyllä raakaherkkuja! Teimme itse maapähkinävoita, paahdoimme maapähkinöitä ja teimme raakaneliöitä, joihin tuli sitruunaa, taatelia ja cashewpähkinää. Niistä tuli todella hyviä, niinkuin hyvää ja pehmeää hedelmäkarkkia. Eivät maistuneet yhtään taatelille tai pähkinälle. Maapähkinävoissa dippasimme omenoita ja banaania, nam <3 Illalla lähdin junassa kotia päin ja mietin sitä, miten hieno viikko minulla onkaan ollut. Olen saanut nähdä ystäviä, jotka asuvat kaukana ja joita näen harvoin. Ei olisi paremmin voinut viikko mennä.



Vielä loppuun lyhyesti makukokeiluja!

- Nirwana Vegan -täytesuklaa, olihan sitä pakko maistaa. Oi kyllä, tosiaankin maistui Geishalle, niinkuin on huhuttu. Rakastuin. Valitettavasti tämä jää harvojen hetkien herkuksi, olenhan yliherkkä kaakaolle ja nykyään sokeriövereillekin, hups. Pakko oli silti kokeilla!

- Jalotofu mieto chili-paistopala. En tykännyt. En ymmärrä, miksi tätäkin hehkutetaan. Koostumus oli jauhoinen ja hajosi suussa. Maku ei ollut ihmeellinen.

- Pouttu Kasvisgrilleri -tofumakkarat. Lyhyesti, ihan samanlaisia kuin tofunakitkin, isompia vain. Silti on todella hyvä, että tällaisia saa kaupoista. On jotain paistettavaa saaressa, kun muut paistavat makkaraa nuotiolla! Ja ovathan ne tofunakit lämpimänä hyviä.

-Planti-vaniljajogurtti.  Vaniljaa. Hyvä, vanukasmainen koostumus. Nam nam nam. Tarvitseeko muuta sanoa?





perjantai 26. kesäkuuta 2015

Vaihtelevaa ja monipuolista harjoittelua kuntosalilla

Aloitin kaksi viikkoa sitten suunnittelemaan itse omat treenini kaiken saamani tietämyksen avulla. Sen jälkeen musta on ruvennut tuntumaan, että oon löytänyt harjoittelumuotoni. Mun treenit on yhdistelmiä crossfitista, normaalista punttisalista, kehonpainoharjoittelusta ja tasapainoharjoittelusta. Paljon siis kaikkea löytyy. Oon suunnitellut treenejä nyt kaksi viikkoa, ja tuntuu, että en ole vielä kerennyt tehdä paljon mitään. Ideoita siis löytyy loputtomiin, miten saan monipuolisia treenejä tehtyä.

Teen treenejä sillä tietotaidolla, mitä on tässä parissa vuodessa, jonka olen ollut kiinnostunut kuntosaliharjoittelusta, kertynyt. Mulla on ollut lukemattomia saliohjelmia, niin sellaisia jotka jokainen saa liittyessään salille, kuin henkilökohtaisiakin. Olen imenyt netistä tietoa erilaisista liikkeistä vuosia, mutta silti niitä tulee yhä enemmän vastaan - ja tietysti ne kaikkein hardcoreimmat kiinnostaa eniten. Minäkin haluan osata tuollasta! Seuraan netissä joitain kehonpainoharjoittelijoita, samoin kalisteniikkaharjoittelijoita. Niistäkin olen poiminut inspiraatiota. Tikiksen sivuilta on löytynyt paljon vinkkejä myös. Eniten kuitenkin olen innostunut crossfitista. Sieltä sain liikepankkiini lukemattoman kirjon eri liikkeiden variaatioita, vaikka kävin ohjatuilla tunneilla vain alle kaksi kuukautta. Samoin siellä sain motivaatiota ja uskallusta kokeilla sellaisia asioita, joita en olisi ikinä uskaltanut muuten. Kuten esimerkiksi käsilläseisontapunnerrus! Ensimmäiset kerrat olivat todella pelottavia, ja päässä tuntui kamalalle, koska oltiin sentään ylösalaisin. Nyt se tunne on kadonnut, mutta liike on silti vaikea. Ja ei, en vielä osaa seistä käsilläni, teen sen jalat tukea vasten. Kuitenkin niin, että olen mahdollisimman pystyssä pää alaspäin suunnattuna.

Mun peruspohja treenille on kutakuinkin näin: Kehonhallinta/tasapainoliike, raskas pääliike, helpompia kuntosali-tyylisiä avustavia liikkeitä, lopuksi AMRAP tai jokin muu nopea ja tuskaisen ihana pyrähdys. Aina näitä ei kuitenkaan ole. Opeteltavaa myös riittää vielä, olen jo pariin otteeseen tehnyt innostuessani liian raskaita treenejä. Sellaisia, joissa on paljon raskaita liikkeitä, ja kevyet puuttuu.

Seuraan Crossfit Savonlinnan treenikalenteria, koska kävin heidän tunneillaan Savonlinnassa asuessa. Mulle on luonnollista katsoa sieltä jokin pohja treenille, kun meno on tuttua. Sitä sitten muokkailen välillä enemmän ja välillä vähemmän, joskus otan vain yhden liikkeen mukaan omaan treeniin ja joskus teen kaiken mitä ohjelmassa lukee jollekin päivälle.

Voisin laittaa esimerkkitreeneinä viime viikon treenit. Jalkapäivästä tuli vahingossa vähän takaosastopainotteinen, mutta tämän korjasin seuraavalla viikolla tekemällä etuosastopainotteisen.

Ideaalisesti teen treenit ma, ke ja pe. Nyt parisen viikkoa mua on vaivannut huono olo ja vatsaongelmat enemmän, joten nää viikot on mennyt vähän hassusti. Huomaa treenitehoissa, jos tulee peräkkäisiä treenejä.

Tiistain treeni: kesto 70 min

Lihasryhmät: Selkä, rinta, jalat, vatsat

Alkulämmittely!

Leuanveto mustan kuminauhan avulla 4 x max (raskas liike)
Clean & Jerk tekniikkaharjoittelua suht isoilla painoilla, joilla jaksaa tehdä 2-5 puhdasta toistoa.
Penkkipunnerrus 3x10 (kuntosali)
Kulmasoutu tangolla 4x10, oteleveyttä ja käsivarien asentoa vaihdellen. (avustava)

10 min OTM (On the minute)
Parittomilla minuuteilla Pistoolikyykky 6 per jalka, käytin smithin tankoa tukena käsille.
Parillisilla 30 s hollow hold vatsapito

Loppuverryttely.


Keskiviikko kesto 65 min

Lihasryhmät: Jalat, ojentajat, olkapäät, vatsat

Yhden jalan Hyvää huomenta-liike, 3 x max (tasapainoliike)
Maastaveto 4x7 (raskas liike)
Boksikyykky 3x12 (avustava)
Dippi penkkiä vasten 4x max (kehonpaino)
Käsilläseisontapunnerrus 5 x max (kehonpaino, tekniikka)

3 RFT (rounds for time, mahdollisimman nopeasti putkeen)
10 Mittarimato
20 Russian twist levypaino käsissä

-Tämä treeni oli mulle liian raskas. Käsilläseisontapunnerrus on sen verran raskas, että se kannattaisi tehdä alkuun, ainakin minun.


Perjantai  kesto 55 min

Lihasryhmät: Rinta, selkä, hauis, (jalat burbeessa,) olkapäät

Penkkipunnerrus smithissä 2 x max. Ensin raskaammat painot, jolla saa noin 10 toistoa, sitten kevyemmät, joilla 20-25. Failureen asti. (raskas liike)
Vaakasoutu, eli itse lankkusuorana tangon, joka on lantion korkeudella, alle, ja siitä punnertaa itsensä tankoa kohti. 4 x max (kehonpainoliike)
Punnerrus 3x10 (kehonpaino, avustava)
Hauiskääntö+pystypunnerrus käsipainolla. 5 sarjaa, joka toisessa raskaat, joka toisessa kevyemmät painot ja sen mukaan toistomäärä.

8 min "tabata", mutta koska tein ilman kellon tuijottamista, niin määrä x liikettä, välissä 10-15 s tauko.
Vuorotellen:
5 burbee
9 kahvakuulaheilautus


Toisella viikolla innostuin kehittämään enemmän tasapainoa ja kehonhallintaa, joten tällä viikolla mukana ovat olleet mm. valakyykky, yhden jalan pohjenosto toinen jalka ilmassa, wall climbing (=kädet maassa, kiipeä jalat pystyasentoon seinää vasten ja takaisin alas), dippipito "ilmassa" tehtävää dippiä varten valmistellen, kun sitä en vielä jaksa.

Mun tarkoituksena on saada jokaiselle päälihasryhmälle vähintään kaksi treeniä per viikko. Toinen raskaampi, toinen kevyempi. Eli lihasryhmille rinta, selkä, jalat, vatsat. Pelastusopiston testejä varten. Hyvin on toteutunut, vaikka treenien raskaus on vähän hakusessa. Mutta se ei haittaa, nautin tästä niin paljon enemmän, että saan tehdä joka kerta erilaisen treenin. Kyllä se ajan kanssa rupeaa luonnostaan tulemaan.

Tuosta valakyykystä on pakko mainita! Kokeilin sitä enimmäistä kertaa helmikuussa, erittäin huonolla menestyksellä. Tein sitä 10 kg tangolla ja tämä tanko meinasi tippua kasvoilleni! Jäi pieni kammo, mutta olen silloin tällöin harjoitellut valakyykkyä uudelleen. Eilisessä treenissä jaksoin tehdä 20 kg tangolla 5 sarjaa, 5 toistoa valakyykkyä. Mun kehonhallinta ja tasapaino on kehittynyt niin paljon! Viimeksi kun kokeilin kyseistä liikettä toukokuun alussa, piti heti ensimmäisellä toistolla heittää tanko käsistä ettei tule päälle, ja vaihtaa kympin tankoon. Nyt tuo tuli kevyesti. Alla kuva valakyykystä, Google kuvahaun tuloksia.


Ensi viikolla mulla on reissu Savonlinnaan ja Mikkeliin, ja se tarkoittaa sitä, että pääsen pitkästä aikaa ohjatulle crossfit-tunnille! Olen jo treenien puolesta niin innoissani, kun pääsen laadukkaille ja isoille kuntosaleille ja crossfittiin, sekä juoksemaan erilaisilla maisemissa <3 Ensi viikosta tulee mahtava. Reissu alkaa tosin jo huomenna, upeasti ja mahtipontisesti Kangasniemi Pridellä. Kyseessä on ensimmäinen pride-tapahtumani.

Reissun jälkeisiä tunnelmia siis luvassa ensi viikon lopusta. Tästä tulee hieno lomaviikko, toivotaan kesäisiä säitä!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juhannusta ja kehitystä

Lähiaikoina on tapahtunut paljon kaikenalaista, tai no niinhän minulle yleensäkin! Tuntuu, että mulle tapahtuu viikossa enemmän kuin muille vuodessa. Ainakin on rikasta elämää.

Juhannus meni kaikin puolin hyvin! Päällimmäisenä liikuntapuolelta onkin jäänyt mieleen juhannuksen juoksulenkkini. Lähdin vain juoksemaan, minun vauhtiani, eli alle kävelyvauhtia. En välittänyt sykkeistä, muuta kuin että ne pysyvät peruskestävyysalueella. Oli rento fiilis, ilma raikasta ja hieman ripeksi. Ihanat maisemat! Lähdin juoksemaan niin sanottua Siltojen lenkkiä, eli käytännössä koko reitti menee järven lähettyvillä. Juoksin niin pitkään kuin huvitti, ja juoksinkin 35 minuuttia! Vasta puolen tunnin jälkeen alkoivat pohkeet painaa.

Olen todella tyytyväinen, että jaksoin juosta noin kauan putkeen. Eivätkä pohkeet painaneet tonnia seuraavina päivinä, niinkuin lepoviikolla juostessani kaksi kertaa vartin. Olen siis todella edistynyt! Samalla ymmärsin, että olen tehnyt sen perinteisen virheen, etten ole poistunut tarpeeksi mukavuusalueeltani. Mutta toisaalta, tuon nilkkani takia on parempi aloittaa liian hiljaa kuin liian lujaa.

Kävin maanantaina taas juoksemassa, taas alle kävelyvauhtia. Ajattelin lisätä vauhtia vasta silloin, kun jaksan juosta putkeen tunnin. Perjantaista rohkaistuneena päätin juosta 3x15 minuuttia, väleissä pari minuuttia kävelyä. Juoksinkin viimeisenä "varttina" 20 minuuttia! Huh, tuntuu, että tämä kehitys on tullut ihan yhtäkkiä. Eihän siihen mene enää kauaa, kun sen tunnin juoksen. Olihan tuokin lenkki jo 50 minuuttia, vaikkakin osissa. 

Treenirintamalle kuuluu ihan yhtä hyvää. Mistä tätä energiaa pursuaa? Vaikka vatsani on taas reistaillut, ei se ole oikein reeneissä näkynyt. 

Lopetin pari viikkoa sitten sen kuntosaliohjelman käytön, ja rupesin soveltamaan itse treenejä. Olen yhdistellyt crossfittia, kehonpainoharjoittelua, tasapainoharjoittelua ja normaalia kuntosalia. On tuo toiminnallinen harjoittelu minun juttu! Kuntosalille mennessä intoa riittää vielä enemmän kuin ennen, kun vaihdoin harjoittelutapaa. Tämän viikon lopuilla tulee vielä postaus, jossa kerron mun treeneistä enemmän.

Lonkkaongelmienkin syy on selvinnyt! Ongelma on luultavasti tullut kasvuvaiheessa, ja reisiluun 'paikka' lonkkaluussa on luultavasti hieman väärän muotoinen. Toinen syy, mitä fyssa mietti, oli rusto-ongelmat. Nuo molemmat selittäisi myös kivun, joka mulle tulee pakaran venytyksissä lonkkaan. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta ei ole. Mun pitää vain opetella parempi kyykkytekniikka, ja sellaisia liikkeitä joissa lonkkaan tulee pienempi kuin 90 asteen kulma, ei suositella. Eli esim. pystysuuntainen jalkaprässi ja syväkyykky on bännissä. Samoin lonkankoukistajan venytykset, ellei ole ihan jumissa. Olen onnistunut sillä mun spagaattivenyttelyllä ärsyttämään tuota ongelmaa. En siis enää haaveile spagaatista. Olisihan se ultimaattinen liikkuvuus ja elastisuus kivaa, mutta ei näköjään ole mulle. Onneksi ongelmat eivät ole tuota pahemmat, eivätkä estä kokonaan kuntosalia.

Ja nyt, kerrankin mulla on kuvia jakaa tänne blogiinkin! Olen saanut yhä viallisen  älypuhelimeni takaisin, ja sillä on kuvia otettu. Käytiin myös juhannuspäivänä kuvailemassa luontokohteissa kaverini kanssa. 

Juhannusaattona grillattiin vanhempien kanssa, sain myös harvinaista herkkua eli gluteenittomaan kauraan tehtyä vegaanista raparperipiirakkaa <3 Illalla mentiin veneellä rantaterassille ja lavalle, meidän veneellä ja sen vauhdilla kesti tunti. Mutta mikäs siinä maisemia katsellessa. Rantaterassilla oltiin parisen tuntia, yöllä kahden jälkeen lähdettiin veneellä erääseen kotasaareen kahveelle. Nuotiokahvia yöttömänä yönä aamukolmelta, ihan mahtavaa. Oli todella kaunista. Kuten aikaisemmin totesin, kaikin puolin onnistunut juhannus, koko viikonloppu. 

Juhannuspäivän kuvailuja, isolta suolta. Tuolla oli ihanan rauhallista, vain monien eri lintujen ääniä ja sateen ropinaa. 

Tässä näkee, kuinka linssimäärä moninkertaistuu idätyksessä! Laitoin tuohon hillopurkkiin linssejä noin 1,2 dl. Tuollainen määrä oli valmiita ituja.

Juhannusyönä kolmelta.





En olisi ikinä uskonut, että joskus laittaisin kehityskuvia tänne blogiin. :D Nyt kuitenkin kävi näin. Kokeilin eilen tuota mustaa paitaa ensimmäistä kertaa päälle sitten viime kesän. Ensimmäinen ajatus oli "Hetkinen.. Eiks tää ollu viime kesänä iso"? Eikun vanhoja kuvia kaivamaan, ja samat kamppeet päällä vertailukuvia ottamaan. Valitettavasti en omaa kokovartalopeiliä, joten jaloista en saanut kuvaa. Voin kyllä kertoa, että ovat nekin kasvaneet. Nyt ymmärrän paremmin, miksi ne housutkin tuntuu nykyään niin pieniltä.. Olen kuitenkin todella tyytyväinen kehitykseen, ottaen huomioon sen, että viime talvena olin lähes 3 kk treenaamatta. Nyrjäytin myös nilkkani, jonka jälkeen en päässyt kuukauteen ollenkaan treenaamaan. Tuntui, että vaikka tekisi hauista, ottaa sekin nilkkaan. Huomionarvoista on myös se, että painan nykyisissä kuvissa ainakin 5 kg enemmän kuin viime kesäisissä, mutta silti olen hoikempi uusissa.

Juoksukunnosta vielä sen verran, että harmittaahan se, kun viime kesän taso on niin kaukana nykyisestä. Silloin kävin tuosta vaan juoksemassa 7 kilometriä pk-vauhtia, ja muutenkin jaksoin juosta kympin lenkkejä. Nyt minun pitää koko ajan olla kuulostelemassa jalkaa, eikä tuollaisista määristä - taikka sellaisesta juoksukunnosta - ole tietoakaan. Mutta pikkuhiljaa, kyllä mä vielä kesän lopussa juoksen pitkiä, kokonaisia lenkkejä!

Eiks oo hieno hammastahnatuubi. Kesäkuu 2015.

Elokuu 2014

Kesäkuu 2015.

Elokuu 2014.