lauantai 31. lokakuuta 2015

Herkuton marraskuu

Jossain päin internettiä silmiini osui lause, jossa mainittiin herkuton marraskuu. Tästä sain heti idean! Pidänpä itsekin herkuttoman marraskuun.

Herkuton marraskuu tukee sopivasti laihduttamista (inhoan tuota sanaa, mutten keksi parempaa toiminnalleni), sillä luulisi herkuttoman kuukauden laittavan rasvat liikkeelle. Tarkoitukseni ei ole edelleenkään vetää kitudieettiä - voin aivan hyvin vaikka kerran viikkoon vetää isompia annoksia, jotta aineenvaihdunta pysyy vilkkaana, jos vaikuttaa hidastuvan liikaa.

Tarkoitukseni on pysytellä täysin herkutta, mutta sillä on isompi merkitys minulle kuin joku herkkulakko. Haluan kokeilla, onko minusta siihen. Jos olet lukenut merkintöjäni, jossa kerron ahmimishäiriöstä, niin tämä liittyy siihen.

Koen, että asenteeni herkuttelua kohtaan on muuttunut rajusti syksyn aikana, hyvään suuntaan. Vaikka nykyäänkään en osaa pitää herkkuja kaapissa ilman niiden pakollista syömistä, olen opettelemassa sitä. Uskokaa tai älkää, mulla on ollut ainakin 3 viikkoa iso suolapähkinäpussi kaapissa. Tää on mulle saavutus! Avattuhan se, ja olen siitä välipalaksi popsinut pähkinöitä, sekä herkkupäivänä enemmän herkuksi. Mutta se, ettei mulle ole enää aikoihin tullut yhtäkkistä herkkuhimoa ja pakkomiellettä ahmia itsensä liian täyteen.

Luulen, että mun asenne herkkuihin on nykyään tarpeeksi terve herkuttomaan marraskuuhun. Tarkoitukseni, kuten sanoin, on kokeilla, onko minusta siihen. Testaan sietokykyni rajoja - vaikka tekisi mieli, niin pystynkö pitämään lupauksen, jonka olen itselleni tehnyt? Jos tähän pystyn - ja niin vahvasti uskon- ei ahmiminen enää vaivaa. Myös testin jälkeiset pari viikkoa voivat olla vaikeat. Tuleeko silloin sellainen olo, että nyt kun saan syödä, niin syödääs sitten?

Edistymisestä kertoo myös se, että tällä hetkellä vieressäni on puoli pussia taateleita, jotka on täytetty mantelimassalla. Söin näitä puoli pussia, mutta ei vaan tee enää mieli. Yksi osasyy on se, että mantelimassa aiheutti lievän allergisen reaktion - yksi ruoka lisää allergisoivien listalle, hurraa :D Tunsin, kuinka hengitystieni menivät hieman tukkoon, joten lopetin. Mutta ennen tämä ei olisi ollut mahdollista. Olisin ahminut kaikki, vaikka olo olisi ollut paha. Silloin viime talvena tein tuota paljonkin.

Mitä kauemmin aikaa viime talvesta on kulunut, sitä oudommalta tuo ajatus tuntuu. Miten saatoin edes päästä sellaiseen tilaan, jossa en todellakaan hallinnut syömisiäni? Kyllähän minä syyt tiedän, suurin osasyy oli ruokavalio. Oudoltahan se tuntuu, että kitudieetillä itseni tuollaiseen jamaan sain. Onneksi nyt on toisin. En todellakaan aio tehdä samaa virhettä uudestaan. Jos dieetti ei kulje, niin mieluummin pysyn tässä painossa, kuin otan kilot väkisin pois.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Vihdoin, salille!

Olen vihdoin parantunut kunnolla viisaudenhampaanpoistosta, joten pääsen jälleen liikkumaan ja salille <3 Tätä on odotettu.

Hammas (tai no, kohta jossa hammas oli) lakkasi kipuilemasta kunnolla vasta keskiviikkona. Tarkoituksenani oli, että pääsisin jo maanantaina salille, jolloin saisin tehtyä heti alkuun täyden viikon ilman muunneltuja treenejä, jotta koko keholle tulisi jotain rasitetta. En kuitenkaan päässyt, mutta torstaina pääsin reenille! 

Tähän väliin voisin kertoa, että muutin ohjelmaa ja rajusti. Olen yrittänyt viimeiset pari vuotta iskostaa päähäni, että kestävyyttä ja voimaa ei voi kasvattaa yhtä aikaa loputtomiin, toinen kärsii (tai tulee ylikunto). Olen suunnitellut ohjelmani tämän mukaan, mutta jossain vaiheessa se aina unohtuu, ja lisään aerobisen määrää. Huoh. Nyt ajattelin tehdä asiaan muutoksen, ja jakaa harjoitteluni voima- ja kestävyyskausiin. Kestävyyskautena käyn enemmän lenkillä, ja "vain" kolmesti viikossa salilla. Vähempään en vain kykene! Voimakautena käyn 5 kertaa (enempään en kykene :D) viikossa salilla, ja aerobista vain 1-2 kertaa ylläpitävästi.

Koska maksimivoimaa ei ole järkevää kasvattaa laihduttamisen kanssa yhtä aikaa, tein siis itselleni sekaisin kestävyyttä ja laihdutusta tukevan ohjelman, jota olisi tarkoitus ainakin tämä kuu, ellei joulukuukin vääntää. Ajattelin käydä 4 kertaa viikossa salilla, päälle ainakin kaksi kertaa viikkoon juoksu, kerran uinti - nyt kun uimaan vihdoin (!) pääsen viisaudenhampaan poistettua! Talvella hiihto.

..Josta voisin poiketa vielä lisää aiheesta, nimittäin hiihto, voi hiihto! Pohdin jo nyt pää sauhuten, että miten teen tammikuusta maaliskuuhun? Silloin pitäisi olla voimakausi, mutta silloin en voisi käydä hiihtämässä niin usein. Harkitsen vakavasti ylipitkää kestävyyskautta, vaikka oikeasti tarvitsisin ylipitkän voimakauden.

Niin, se torstain treeni. Ei kulkenut yhtään! En käsitä. Kyseessä oli uuden ohjelmani mukainen selkä-takareisi-pakara-päivä, mutta en saanut tuntumaa yhtään. En siis yhtään. Jouduin pudottamaan ylätaljassa painoja 3x10 sarjassa 30 kiloon, enkä silti meinannut jaksaa, ja tuntuma aivan eri paikassa kuin pitäisi olla. Ennen tätä kahden kuukauden treenitaukoa käytin 55 kiloa. Takareidet olivat sentään jokseenkin kipeät tänään, toisin kuin selkä.. Jouduin myös vaihtamaan puolet liikkeistä ja laittamaan liikejärjestyksen uusiksi, eilinen treeni ei toiminut ollenkaan. Nuo eivät toki olleet ainoat ongelmat, nimittäin ikijumit pohkeeni dominoivat polvenkoukistuslaitteessa. Jouduin lopettamaan kesken. Tämä on yksi syy liikkeiden vaihtoon.

Tämän päivän treeni meni aivan erilailla! Jokaisessa liikkeessä todella hyvä tuntuma eikä vain melkein, vaan juuri oikeat sarjapainot. Kyseessä oli olkapää-ojentaja+syvät vatsat. Treenin jälkeen myös muistin, miten ihana tunne on, kun on aivan loppu ja kaikkensa antanut. Samanlaista tunnetta ja hikeä pintaan ei voimatreenillä saa, ainakaan sillä mun 5x5 sarjaa tyylillä.

Treeneihin liittyy myös vahvasti se, että sain siivoojan töitä pariksi viikoksi. Aloitin keskiviikkona, ja jouduin (onneksi) laittamaan unirytmin ihan ylösalaisin. Yhdeksältä nukkumaan, viideltä ylös ja kuudeksi töihin! Mutta tuo on juuri sopiva työaika minulle, sillä jää koko päivä aikaa tehdä mitä haluaa, kun pääsee kahdelta töistä. :) Olen ruvennut miettimään, että miten ihmeessä ennen karsastin siivoojan hommia? Olisihan se kiireisenä stressaavaa, mutta tuo työhän on aivan loistavaa. Saa tehdä työt itsekseen ja olla kokoajan liikkeessä. Olen aina sanonut, etten kestäisi toimistotyötä, jossa vain istutaan aloillaan. Siivooja on juuri sellaista työtä, jonka haluaisin, paitsi että tässä ei olla ulkona.

Ja niin mites se liittyi treeneihin? Siten, että 8 tuntia (miinus tauot) lähes kokoajan jalkeillaan ja liikkeessä rasittaa jalkoja aika paljon. En ole käynyt tällä viikolla siksi lenkillä ollenkaan, että jalat saavat tottua rasitukseen. Ensi viikolla voisin yrittääkin käydä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Suhtautuminen painonpudotukseen on muuttunut

Mun suhtautuminen painonpudotukseen - tai mun tapauksessa mittojen pudotukseen - on muuttunut aika paljon vuodessa.

Katselin tässä vanhaa ruokapäiväkirjaa, juurikin noilta viime syksyn painonpudotuksen ajoilta. Lähinnä etsiäkseni tavoitemittoja, mutta samalla päädyin sitten muistelemaan, millaista vuosi sitten oli. Olin silloin todella motivoitunut, ja halusin osata kaiken itse. Etsiskelin netistä tietoa ruokavalioista ja järkevistä makrojakaumista, joista sitten muodostin oman linjani, joka oli 30/30/40. Eli melko vähähiilarisena mentiin, mutta ei kuitenkaan karppaajana. Hiilarit pysyi yleensä kuitenkin 120 paikkeilla.

Tuolloin kaikki meni hyvin, pudotin kuukaudessa painoani noin 3 kiloa. Muistan olleeni silloin tyytyväinen siihen, kuinka hoikalta näytin. Näytin urheilulliselta - lantiolta erotti luut ja lihakset erottuivat (mitä nyt niitä silloin edes oli), mutten siis näyttänyt anorektiselta, vaikka kuvaus saattaa siltä kuulostaa kun luista puhun. Painoin vähimmillään 64,2 kiloa. Pituutta on 171 cm.

Tuo dieetti oli siitä ongelmallinen, että aloittaessa jätin kaikki viljat paitsi kauran pois, koska viljaongelmani olivat vain pahentuneet kesän aikana. En sitten dieetin jälkeen osannut enää syödä normaalisti. En vain tiennyt, mistä saan tarpeeksi hiilareita. Lisäksi ruokamääräni olivat jokseenkin vääristyneet - ihmettelin, miksi mulla on ison ruoka-annoksen jälkeen noin tunnin päästä nälkä. Noh, sanotaanko, että nykyään syön kaksinkertaisesti tuohon verrattuna pääaterioilla, ihan kirjaimellisestikin hiilarien suhteen.

Tuota kun jatkui, eikä keho saanut tarpeeksi ravintoa liikunnan suhteen, alkoivat sitten ruokailuongelmat. Mulle alkoi tulla ahmimiskohtauksia. Ensin kerran viikkoon, sitten kahdesti, sitten kolmeen kertaan.. Lopulta joka päivä, melkein kokoajan teki mieli herkkuja. Aloinkin sitten syödä niitä, ja mun lempparit olivat överirasvaiset suklaakeksit. Ne olivat vehnää, joten vatsa ei tästä oikein tykännyt, vaan tammikuusta huhtikuuhun se oli kroonisesti turvonnut palloksi. Sitten hankin personal trainerin, jolla sain onneksi tietoa mulle sopivista hiilarinlähteistä ja tarpeeksi kaloreita sisältävän ruokavalion. En kuitenkaan tästä pt:stä hirveästi blogissa puhunut, koska muuten tuntui, että rahat olisivat menneet hukkaan. Herkuttelukohtaukset loppuivat siihen, mutta keväällä painoni oli kerennyt kivuta 74-75 kiloon. Eli ei oltu kuin 1,5 kilon päässä siitä lukemasta, mitä olen enimmillään elämässäni painanut (joka oli muuten osasyynä siihen, että nykyään olen näin liikunnallinen). Mun piti vain keväällä ensinnäkin myöntää, että oon aika pahasti kusessa mun ruokaongelmien suhteen, ja piti keksiä jostain työttömänä rahaa saadakseen pt:n palkattua.

Tästä pääsenkin sitten tähän päivään. Mun herkutteluhimot ovat laskeneet, mutta tuo talven jakso on jäänyt piilemään taustalle. Olen nykyään aikamoinen tunnesyöjä, mutta onneksi mua ei sitten usein ahdistakaan niin paljoa, että herkkuihin tarttuisin. :D Jotakin outoa tässä on kuitenkin sattunut, koska en enää tykkää oikein mistään herkuista. Suklaa ja kaakao on vain pahaa, ja sitä en edes saisi syödä. Pahaa! Ennen rakastin sitä. Samoin pahaa ovat ne rasva-sokeri-mätöt. Nykyään parhausherkkua ovat mm. pehmeät kuivatut taatelit ja kauraomenapaistos <3

Koska painoni on edelleen 72-73 paikkeilla, niin ajattelin taas ruveta dieetille. Tästä pääsenkin siihen, mistä aloitin: Lueskelin tänään ruokapäiväkirjaa, ja totesin, miten erilailla ajattelen nykyään. Paljon on näistä vuoden kujeista opittu.

Nyt en edes aio ottaa tavoitepainoa, vaan otan tavoitemitan. Ja nimenomaan yhden mitan,  nimittäin lantionympärys. Vyöräröä on edes turha yrittää mittailla, koska viimeiset kolme viikkoa olen ollut antibioottien takia kuin pallo. Siksi lantio, koska siihen ei turvonneisuus vaikuta. Tämänhetkinen tavoitemitta on 6 cm päässä, eli se meinaa mun kohdalla noin 6 kg rasvaa pois. Mikäli tämä pitää yhä paikkaansa, 67 kiloa olisi se mulle hyvä paino tällä hetkellä. Haluan tämän tietää siksi, että puntarilla on helpompi seurata samassa pysymistä kuin mitoilla.

Yksi pääeroista vuoden takaiseen on suhtautuminen ruokaan ylipäätään. Nyt suunnittelin pohjan, jonka mukaan syön. En mittaa ruokien painoa, vaan otan suunnilleen saman verran joka päivä. Jos joku päivä tekee mieli syödä aamupalaksi muuta kuin puuroa - jota päivää ei varmasti hetkeen tule, koska puuro on hyvää - niin sitten syön muuta kuin puuroa, ilman mitään kalorien mittaamisia. Osaan katsoa suunnilleen sopivat määrät makroja, ja sillä mennään. Rennosti.  Ei myöskään ole kauhun paikka, jos yhtenä päivänä menee ylimääräinen ruokalusikallinen hilloa puuroon.

Laitoin kaverille tänään viestin, jossa puhuin aiheesta. Siinä sanoin näin: "..Mut nyt mulla on taas motivaatioo ja oon järkevämpi! Kirjotin tähän (ruokapäivä)kirjaanki et "Jos on nälkä, lisää ensin aamupalalle ja lounaalle". Kiteyttää hyvin, missä oon muuttunu. Vuos sit oisin vaan jatkanut samalla tavalla".
Tää viesti kertoo hyvin sen, mitä on vuodessa tapahtunut. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että lisään ennen dieetin loppumista kaloreita - kun nyt taas kirjoitin omiin ohjeisiinikin, että lisää ensin aamupalalle. Nyt mun periaate on se, että syön juuri sen verran, että riittää mulle, ja on pieni terve nälkä. Se on sopiva mittari oikealle annoskoolle painoa pudottaessa.

Nyt mulla on motivaatio huipussaan, ja otan asian rennommin. Eiköhän tää tällä kertaa mene paremmin. :)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Energiaa!

Hei. Viimeksi mainitsin vatsakivuista, jotka antibioottien takia vaivasivat. Ne eivät ole tulleet takaisin, hyvä näin! Sen sijaan olen saanut vatsan toimintani sekaisin, syytän edelleen antibiootteja. Ongelmana siis se, että vatsa turpoaa siitä, että ylipäätään syön. Ruoalla ei ole merkitystä. Tämän vuoksi ei ole ollut kunnolla nälkäkään, joten olen syönyt kellonaikojen mukaan.

Ystäväni "määräsi" hoidoksi hapankaalia aamulla ruokalusikallisen lärviin, ennen kuin olen mitään muuta syönyt. Olen nyt kahtena aamuna sitä sitten maistellut. Yhhh...... Voin kertoa, että ei ole ollut oksennusreaktio kaukana. Se on ihan todella ytyä! Mutta samaan aikaan masokistisesti hyvää. :D Ostin 250 g purkin (ei ollut pienempää), joten ajattelin syödä sen pikkuhiljaa loppuun, siinä saa olla sopiva kuuri ja mun hapankaalit ennen seuraavaa antibioottitaistoa!

Energiatasot ovat olleet ihan todella, todella korkealla. Niin korkealla, että on vaikea käsittää. Saan todella paljon asioita aikaan, lähes kaikki vanhat rästissä olleet asiat on nyt viikossa hoidettu. Viimeksi oli energiatasot tällaisissa korkeuksissa oli vuosi sitten.

Ylipäätään musta tuntuu, että sairastaminen vei kaiken mun henkisen sekä fyysisen uupumuksen pois. Kesän jälkeen kertymistään kertynyt stressi on tiessään, sitä oli ennen sairastamista niin paljon, etten jaksanut enää kannatella sitä. Mulla on takana yksi mun elämäni isoimpia masennuskausia, mutta sairastaminen vei sen kaiken pois. Mulla tällaiset "kaudet" kestää yleensä muutamia päiviä, nyt se kesti elokuun alusta sairastamisen alkuun, eli monta kuukautta. Koin siis vähän ihmeparantumisen sairastamisen myötä. :)

Treenaamaanhan en ole edelleenkään päässyt. Olen sen sijaan tehnyt kevyitä kuntopiirejä lenkin yhteydessä tai ilman. Kaikki erilaisia, kaikki muut paitsi tämänpäiväinen koko vartalolle suunnattuja. Nyt tein käsille. En ole uskaltanut isommin huhkia ettei luomenpoistohaava tulehdu, joten nämä kaikki ovat kestäneet 10-15 minuuttia. Sitten on ollut sauvakävelyä ja tavallista kävelyä, kuntosalin lämmittelylaitteita.

Keskiviikkona mulla on hieronta, jotta saan sairastamisesta kipeytyneet lihakset auki. Sitten olen täysin valmis torstaina alkavaan treeniviikkoon ennen tiistaista hampileikkausta!

Ainiin, tänään sain myös tietää kilpirauhastestien tulokset. Olen aika tyrmistynyt, koska ne olivat normaalit. Mistä ihmeestä sitten nämä mun kaikki oireet johtuvat? Sitä eikun selvittämään lääkärille, jälleen kerran. Jospa tämä rumba joskus loppuisi.

Tää mun blogi on alkanut mennä jo melkein sairaspäiväkirjaksi. :D Jospa taas kohta pääsen treenijuttujen makuun, kun kohta sinne salillekin pääsen.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Voihan sairasloma

Viime kirjoituksessa en tainnut mainita vatsakivuista, mitä antibiootit mulle aiheutti. Söin kyllä maitohappobakteereita, mutta ne olivat vähän vanhoja. Apteekkarin mukaan niistä on vain teho hälventynyt, joten ratkaisu olisi vain ottaa useampi. Eivät silti auttaneet.

Vatsakivut alkoi heti antibioottienkin alettua, ja pahenivat päivä päivältä. Sellaista ärsyttävää kuumotusta ja polttelua, joka lähti vain syömällä - tähän kun yhdistää sen antibioottien tuoman pahoinvoinnin, niin voila, ruokavalio olikin aikalailla herkkuja, ja parin tunnin välein edes jotain naamaan ettei mahakipu iske. Yöllä vatsakipu iski pahiten, ja maanantaina mulla meni hermot. Olin valvonut 6 jälkeen aamulla kaksi tuntia vatsakipujen takia, ja koko päivä meni koomaisena ja kipeän oloisena. Kävin päivystyksessä, varattiin verikokeisiin aika jotka sitten oli tänä aamuna. Antibiootithan loppuivat keskiviikkona, joten tämä ei kuulunut enää asiaan.

Mutta! Päivystyksen jälkeen tajusin, että en ole vielä kokeillut, auttaisivatko Yosa-kaurahapatetuotteet tähän vaivaan, kun särkylääkkeetkään eivät auta. Yosia päivän syötyä vatsakipuja ei ollut enää yhtään, eivätkä tulleet takaisin yölläkään! Ruokahalukin on palannut. Tämä viikko siis menee arkisen ruoan parissa, plus vähintään kahdella aterialla Yosa päivittäin etteivät tule kivut takaisin ja vatsa rauhoittuu.

Tämän  myötä mulla heräsi into salille. Olen ollut tänään todella virkeä, virkeämpi kun viikkoihin. Ajattelin käydä lääkäriajan jälkeen salilla, eli nyt. Unohdin yhden asian laskuista - se lääkäriaika oli luomenpoisto päästä. :D Eli tuomio: Tikkien aikana, eli ennen ensi keskiviikkoa, ei saa harrastaa raskasta liikuntaa. Kevyt liikunta ok. Olen siis tällä sairaslomalla vielä ensi keskiviikkoon!


Mulla alkaa myös lähestymään alaviisaudenhampaanpoisto.
Se on 20.10. Eli, mun tilanne on nyt se, että olen ollut kuukauden harrastamatta kuntosalia tai juoksua, uimassa en ole päässyt käymään kahteen kuukauteen. Ensi viikolla mulla on 5 päivää, jolloin saan harrastaa liikuntaa, kunnes jään taas viikoksi sairaslomalle. Eli mulle tulee noin 7 viikon sairasloma. Ellei vielä jotain muuta ilmene.

Voi jestas! Sen jälkeen saisikin olla jo aika, kun pääsen uudestaan liikkumaan. Aion kyllä tälläkin viikolla harrastaa edes sauvakävelyä ja kävelyä muutenkin, jotta jotain liikuntaa tulee. Alkaa nimittäin olla selkä, niskat ja rintakehän alue jumissa, kun en ole päässyt mitään tekemään, eikä kipeänä ole kehonhuoltokaan houkuttanut.

Ei tässä voi oikein kun nauraa, tää on niin tätä mun tuuria. :D Mun seitsemänviikkoinen tulee näyttämään tältä: Lepoviikko, 3 viikon korvatulehdus, vatsakivut, luomenpoisto, viisaudenhampaanpoisto. Mitäs vielä listaan jatkoksi?