maanantai 27. huhtikuuta 2015

Nilkan kuulumisia

Tänään mulla oli aika jalkaterapeutille tuon vasemman nilkan ongelmien takia. Jalkaterapeutti varmisti sen saman, minkä fysioterapeuttikin mulle kertoi: Ongelmat johtuu sisäpronaatiosta (jalan virheasento, jossa holvikaari "kaatuu" liikaa sisäänpäin) ja sen aiheuttamista muista ongelmista. Itse sisäpronaatio ei ole niin voimakas, että voisi aiheuttaa tuon - itseasiassa se on parantunut melkein kokonaan liikunnan myötä. Mutta sen sijaan päkiäni ovat ihme vinkuralla kävellessä, eikä iso varvas pääse kunnolla koskemaan maata. Sisäpronaatioon nojaamalla taas olen ajatuksissani yrittänyt korjata tämän -> ongelmat pahentuneet niin, että kivut astuivat kuvioon.

Ratkaisuksi sain lisää venyttely - ja kuntoutusohjeita, fysioterapeutin ohjeiden jatkoksi. Kuulostaa paljolta, muttei ole. Edelleenkin nämä tulevat viemään maksimissaan puoli tuntia päivässä. Lisäksi  henkilökohtaiset tukipohjalliset tulee parin viikon päästä, niin ei tarvii aina kävellessä stressata jalan asentoa.

Jalkaterapeutti katseli kuntoutusohjeita näyttäessään jalkojeni asentoa, kun kokeilin perässä samaa. Hän totesi sen, mitä olen itsekseni miettinyt : Nilkkojen kontrollointi on todella heikkoa. Tämä taas johtuu ainakin osittain siitä nyrjähdyksestä. Mutta en voi tehdä edes pohjenousuja ilman kenkiä, ilman että vasen nilkkani rupeaa horjumaan. Tosiaankin, tästä kesästä tulee juoksuton kesä. Ehkä uskaltaudun kokeiluksi jalkapalloon, tukipohjalliset jalkapallokengissä. Sitten loppukesästä. :D Ei vain ole mitään järkeä lähteä tällaisella nilkalla juoksemaan, jos se horjuu jo ilman hyppyjäkin.

Positiivisiakin asioita jalkaterapeutti huomasi. Nilkkojeni/nilkkani asento on selvästi parantunut, vaikka en ole tehnyt kuin kaksi viikkoa näitä fysioterapeutin ohjeita. Tuleva näyttää siis hyvältä.

Siitä juoksemisesta vielä. Se on aika olennainen osa Pelastusopistoon harjoittelua, koska pääsykokeiden Cooperin testissä täytyy juosta yli 2850 metriä. En tosiaankaan vielä juokse niin paljoa! Ennen nyrjähdystä tulokseni oisi voinut olla korkeintaan 2300 metriä. Olen todella hidas juoksemaan. Mutta kuten voitte päätellä, nyt en juokse senkään vertaa, enkä tule juoksemaankaan pitkiin aikoihin.

Koska kesällä juoksu on pannassa, pääsen aikaisintaa syksyllä juoksemaan. Hyvällä tuurilla pääsen vielä juoksemaan ulkona, vaikka keli viileneekin. Pakkasellahan en juokse ulkona, enkä talvella varsinkaan, oman turvallisuudenkin vuoksi. Ja vihaan juoksumatolla juoksua yli kaiken. Se on sellaista tasaisen tylsää touhua, ei ole edes normaalin asfaltin kolhuja ja epätasaisuuksia ja vauhti on ällöttävän tasavauhtista. Siinä ei minusta ole mitään normaalia, ei yksinkertaisesti pääse juoksemaan luonnollisesti. Mutta nyt näyttää siltä, että mun on pakko juosta talvella, ja se tarkoittaa, että pakko juosta juoksumatolla. Yhyy. Ja tottakai mieluummin hiihtäisin talvella!

Miksi sitten mun on niin pakko juosta?

Mun aika loppuu kesken. Siis siihen mun aiottuun hakupäivään. Jos ajattelin hakea ensi keväänä, mun pitäisi jaksaa juosta kesällä Cooperissa vähintään 2900 metriä, mielellään 3 tonnia. Jos en juokse talvella, mulla ei ole keväällä minkäännäköistä juoksukuntoa tai pohjaa juoksemiselle. Pitää lähteä hakemaan ensin peruskestävyyttä, ennenkuin vauhtia voi lisätä. Jos alkaisin juoksemaan vasta keväällä, mulla ei ole mitään mahdollisuutta juosta noin paljoa. Haku siis saattaa siirtyä syksyyn tämän takia.

Kyllähän mä toki muutakin peruskuntoa kasvattavaa liikuntaa harrastan, kuten uintia. Mutta jokaiseen lajiin tarvitsee kuitenkin oman pohjan. Kuvitelkaa, jos tyyppi, joka ei ole juossut lähes kahteen vuoteen, lähtisi yrittämään 2900 Cooperissa. Näin se mulla menisi.

Siksi nojaan crossfittiin, tuohon lajien kuninkaaseen :D Crossfitissa kun on tarkoitus luoda tasapuolisen hyvä urheilija, joten tämäkin alue tulee siinä huomioon. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka crossfitin avulla onkin keväällä jaksanut juosta pidempiä matkoja, tai parantanut Cooperin tulosta. Crossfitissa on paljon intensiivisiä ja kovasykkeisiä "loppupyrähdyksiä", joten se on niiden ansiota. Luultavasti tämä tulee minullakin vaikuttamaan.


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Treenirutiinit ja tuloksia!

Heti alkuun voisinkin kertoa että läppärini on taas poissa käytöstä. :D Olen nyt varaläppärillä, joka on jostain kumman syystä taas toiminut jopa niin hyvin, että pääsen tähän kirjoituskohtaankin ilman ongelmia. Tällä kertaa kyseessä on rikki mennyt tuuletin. Ja älyluurihan on yhä huollossa.

Reeni on kulkenut tooosi hyvin! Sitä oli pakko tulla hehkuttamaan. Edistystä huomaan joka kerta, ja tämä treeniohjelma on selvästi minulle oikea. Minulla on siis käytössä olevinaan 2-jakoinen ohjelma (lihasryhmät jaettu kahteen päivään), mutta käytännössä se on 1,5-jakoinen - ohjelmassa on 4 päivää, joista kolmessa tulee jollain tapaa selkää tai rintaa, vatsoja oikeastaan kaikissa.

Avataanpas tätä hieman: Ohjelma on suunnattu pelastusalalle hakevan ensimmäiseksi ohjelmaksi, eli siinä totutellaan liikkeisiin ja tehdään pitkiä sarjoja. Koska pelastusopisto(je)n kuntotestissä testataan rinnan voimaa penkkipunnerruksella, selän voimaa leuanvedoilla, vatsoja istumaannousuilla ja jalkojen voimaa takakyykyillä, niin ohjelmakin perustuu näiden kokonaisvaltaisten perusliikkeiden harjoitteluun ja kehittämiseen. Ohjelma koostuu lähinnä näistä ja muistakin kokonaisvaltaisista liikkeistä, kuten suorin jaloin maastavedosta (SJMV). Sen lisäksi on avustavia liikkeitä, kuten hauiskääntöjä taljassa, koska hauis avustaa leuanvedoissa.

Minulla on tapana käydä 3 kertaa viikossa kuntosalilla. Tuo ohjelma on sellainen, ettei sitä oikeastaan edes voisi tehdä tyylillä 2 päivää ja lepo, sama toisen kerran. Koska samaa lihasryhmää ei voi reenata peräkkäisinä päivinä, lepoakin pitää olla välissä. En myöskään tee ohjelmaan kuuluvia vatsoja, vaan teen tällä hetkellä Tikiksen vatsalihashaastetta, josta tosin olen viikon jäljessä lepoviikon vuoksi. Niitä siis joka reenikerralla, ellen yhdistä crossfittiin. Tästä voisin myöhemmin kirjoittaa erillisen postauksen, miten tarkemmin yhdistelen kuntosalia crossfittiin.

Käyn kuntosalin lisäksi myös lenkillä, pyöräilemässä ja uimassa. Juoksu on nyt pannassa, koska vaikka nilkkani ei enää fysioterapeutin ohjeiden ansiosta kipuile, on se selvästi heikompi kuin oikea nilkka. En lähde rikkomaan sitä enää uudestaan. Juoksuttomuuden takia aerobista tulee nykyisin vähemmän, mutta kuitenkin noin joka toinen päivä.

Olen harkinnut siirtymistä tällaiseen treenikiertoon: 1. kuntosali, seuraavana päivänä aerobista (uinti/pyöräily/sauvakävely), 2. kuntosali, lepo. Sitten taas 3. kuntosali, aerobinen, 4. kuntosali, lepo, lepo. Sama homma alusta. Mutta en tiedä, onko se liian raskasta, vaikka tuleekin vain kolme päivää putkeen liikuntaa. Pitemmän päälle ehkä. Tällä tavalla treenikierto ei olisi riippuvainen viikonpäivistä, vaan kulkisi omaa tahtia. Joskus olisin lauantaina salilla, joskus en. Kierron mukaan.

Mutta siitä kehityksestä vielä. Olen kehittynyt tosi hassusti. Mulla on rinta tällä hetkellä vahvempi kuin jalat, vaikka eihän sen näin pitäisi mennä. Johtuu siitä nyrjähdyksestä. Nyt reenatessani olen edistynyt todella hyvin, ja olen vahvempi kuin ennen nyrjähdystä, joka puolelta kehoa. Mutta ehkä tuo suhde joskus korjaantuu.

Voisin laittaa tänne varsinaisia tuloksiani, niin jos jotakin kiinnostaa, pysyy sitten kärryillä miten edistyn ja milloin opistoon hakua voisi miettiä. Alla Pelastusopiston taulukko, vertailun vuoksi. Pyrin keskimmäiseen sarakkeeseen.

Penkkipunnerrus: Helmikuussa maksimi 32,5. Nyt arviolta 40 kg. Opistoon tarvittava maksimi arviolta 60-70 kg. (Testeissä tietty määrä toistoja minuutissa, ei maksimi.)
Leuanveto: Helmikuussa toiseksi paksuin (crossfit-)kuminauha, nyt ohuin kuminauha. So close!!
Takakyykky: Helmikuun alussa 2 toistoa 20 kg tangolla, nyt 4 x 15 toistoa. Kohta pääsen jo lisäilemään painoja.
Istumaannousu: Minuutissa 28 huhtikuun alussa.



En siis tosiaankaan ole heti Opistoon hakemassa, kuntotaso ei ole lähelläkään vaadittua. Mutta edistys on niin upeaa, että varmasti tulee vuoden sisään olemaan.

..ellei sitten mulle tule niitä yllättäviä asioita, joiden vuoksi en pääse reenaamaan. Joita mulle nyt sattuu tulemaan kokoajan. Terveisiä parin viikon treenirintamalta: hermopinne ja etuolkapääkivut ovat uusiutuneet. Tällä hetkellä vielä tarpeeksi hallinnassa tosin, näillä mennään.

Mutta se Opistoon haku. Olen kai maininnut ennenkin, että haen vuoden päästä. Mutta olen lyönyt sen lukkoon: Tähtään kevään 2016 hakuun. Olen varma, että vielä ennen kesää saan leuanvetoja ilman apukeinoja. Eiköhän niitä siis vuoden päästä tarvittava määrä tule. :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Mitäs minulle kuuluu?

..Voisin heti alkuun todeta, että ei ainakaan parempaa kuin ennen. :D

Muutto on suoritettu (ajat sitten), ja sen jälkeen on kerennyt sattua vaikka ja mitä. Ensimmäiseksi mainittakoon, että läppärini oli huollossa parisen viikkoa. En siis päässyt kirjoittelemaan mitään, koska varaläppärini on niin "puinen", että sähköpostin avaaminen oli sille välillä liikaa.

Muuton jälkeen pidin ensimmäisenä lepoviikon. Sen jälkeen sairastinkin "oksennustautia", eli toisinsanoen palmusunnuntaina ollessamme sukulaisilla kylässä, join 3 kuppia kahvia ja söin 150 grammaa Pandan tummaa suklaata. Ikiongelmainen vatsani ei tätä kestänyt, vaan järjesti seuraavaksi 3-4 päiväksi mahtavan olotilan ja heikotuksen. Tais olla mun elämän viimeinen suklaalevy :D Kahvia oon juonut sen jälkeen yhden kupin, ja en taida juoda enää. Heräsin yöllä vatsakipuun.

Tästä selvittyäni tulikin toisenlainen ongelma. Olen maininnut siitä nyrjähdyksestäni, joka tuli hiihtäessä joulukuussa, kun kaaduin jalat haralleen ja sauva jäi toisen suksen alle. En saanut kunnon hoito-ohjeita missään vaiheessa eikä kunnon ensiapua tehty - asenteeni oli se perinteinen "Ei siinä mittään ole!" ennen kuin äiti pakotti minut päivystykseen. 

Luulin nilkan parantuneen hyvin, koska olenhan käynyt sen jälkeen muunmuassa crossfit-kurssin. Kuitenkin tuolloin pääsiäisen jälkeen, kun kävelin ihan vain huoneestani keittiöön kotona, tulikin yhtäkkiä särähtävä kipu, jonka jälkeen nilkka turposi ja sitä jomotti vähän pari tuntia. En voinut kävellä normaalisti. Sama toistui, kun ajattelemattomana hypähdin sängyltä alas viikko sen jälkeen. Nilkka petti alta, muttei pahasti. Sen jälkeen nilkkaa on alkanut jomottaa yhä useammin kävellessäkin. Juoksemaan minusta ei ole, tuskin on seuraavaan pariin kuukauteen. Taisi siis jäädä se puolimaraton tältäkin kesältä!

Kävin nilkan vuoksi fysioterapeutilla, ja sain nilkan liikkuvuuden, askelluksen ja tunnustelun jälkeen hoito-ohjeet ja lähetteen jalkaterapeutille hankkimaan tukipohjalliset. Mulla on jaloissa sisäpronaatiota, ja kuulema hyppiessä nilkka taittuu sisäänpäin - saattaa hangata luut yhteen. Olen vähän epäileväinen, koska kipu pahenee kokoajan ja on tullut nyrjähdyksen jälkeen. Jos ongelmat pahenevat (vielä), niin varaan aikaa lääkärille ja kysyn aikaa kuvauksiin.

Kuntosalilla jalka ei kipuile, joten jatkan kuntosali-crossfit-sekoitustreenejäni. Uida toistaiseksi voin, ja pyöräily taitaa liittyä sen kaveriksi. Salilla on tarkoitus käydä 3 kertaa viikkoon, aerobista (uinti, pyöräily) teen ainakin välipäivinä.

Mutta hei, on tässä positiivisiakin asioita tapahtunut! Päällimmäisenä sanoisin sen mahtavan idean, kun päätin yhdistää crossfitin ja kuntosalin. Voiko parempaa treeniä olla? Alkuun pari-kolme liikettä kuntosalityyliin, sen jälkeen siirrytään nopeatempoisempaan ja kovasykkeisempään crossfittiin. Rakastuin.

Lisäksi olen huomannut selkeää kehitystä salin puolella. Musta ylipäätään tuntuu siltä, että olen mennyt joka asiassa kamalasti taaksepäin, nyrjähdyksen sun muiden ongelmien takia. Mutta silti huomaan jatkuvasti salilla, että jaksan tehdä sellaisia asioita, joita en vielä pari kuukautta sitten olisi voinut tehdä - se tuo fiiliksen, että pääsen oikeasti pikkuhiljaa kohti tavoitettani, Pelastusopiston pääsykokeita. Vaikka minulla onkin jatkuvasti takapakkeja, silti kehityn ja kehityn.

Ja asian vierestä, postaus on kuvaton siksi, että myös ihanan laginen älyluurini menee huoltoon. Olin ottanut sillä paljon kuvia, mutta jouduin poistamaan kaikki ennen huoltoon laittoa, kun en voinut koneellekaan ladata.

Ihan kamalasti asiaa, mutta lopuista - ja joistakin tässä mainituista asioista - taidan tehdä erilliset blogimerkinnät. :)