tiistai 10. helmikuuta 2015

Crossfit On Ramp-kurssi: Ensikatsaus

Mulla alkoi tänään se  On Ramp -peruskurssi, joka jokaisen pitää käydä, mikäli crossfittiä halajaa harrastaa. Ajattelin siis kirjoittaa, minkälaiset ensifiilikset mulle tältä kerralta jäi. Eli siis: todella positiiviset!

Tunnin aluksi istuimme alas ja kävimme nimikierroksen, jossa myös kerroimme omasta liikuntataustasta sen verran kuin halusi. Sitten valmentaja/kurssin vetäjä kertoi, mitä crossfit oikeastaan (tai oikeasti) on. Tämän lyhyehkön infon jälkeen rupesimmekin jo hommiin.

Ensimmäisenä teimme tietysti alkulämmittelyn. Sitten opettelimme kyykkytekniikan asteittain. Eli ensin kyykättiin. Sitten valmentaja kertoi yhden asian, johon kiinnittää seuraavaksi huomiota, että tekniikka parantuu. Sitten kyykättiin lisää, ja lisää, ja lisää.. Jalat on hellänä vieläkin. Kuitenkin, valmentajamme osasi todella hyvin opastaa ja neuvoa, eikä tullut liikaa asioita kerralla, niin tekniikat jäivät mieleenkin. Hän kyllä tarkisti jokaisen tekniikan vielä.

Sitten opettelimme myös punnerrustekniikan ja kehonpainosoudun katosta roikkuvien rengasnarujen avulla = ring row.

Crossfitissä on maailmanlaajuiset, joka paikassa samanlaiset treenit, joka päivä. Seurasimme siis tunnilla tämän päivän treeniä, johon kuuluivat nämä kolme liikettä. Lopussa teimme vielä intensiivisen ja nopeatempoisen harjoituksen: ring row, punnerrus ja kyykky. Kaikkia ensin putkeen 15, sitten 12, 9, 12, ja 15. Ilman taukoja. Kovillehan se otti, ja suoriuduin huonommin, kuin odotin! Todella paljon huonommin.

Tämä jäi vaivaamaan, mutta keksin sille syynkin, kun sitä pohdiskelin: nilkan nyrjähdys. Ei kai se ihmekään, jos peruskunto ja muukin kunto on kahdessa kuukaudessa rapistunut! En ole päässyt liikkumaan yhtään aerobista, eli sitä hiihtoa, kävelyä, luistelua, laskettelua.. Näitä olin aikonut ja odottanut. Vasta viime viikolla uskaltauduin kävelemään yli 20 minuuttia putkeen, jalkaa tunnustellen. Tähän lisättynä salikäyntien epäsäännöllisyys.

Vaikka siltä kuulostaisi, en voivottele tätä. Se tulos vain oli niin epänormaali, että ihmetytti. Seuraava ajatukseni olikin: Ainakin seuraava aika on varmasti parempi! Tästä ei pääse kuin ylöspäin, ja On Ramp-kurssi varmasti kuntouttaa minua takaisin normaalitasolleni. Lopputestissähän se sitten nähdään, silloin sama rulianssi uudestaan läpi.

Erityisen hyvin tunnilta minulle jäi mieleen yhteishenki. Vaikka olimme lähes kaikki toisillemme uusia kasvoja, jo ennen tunnin alkua jutustelimme kuin vanhat tutut! Missään vaiheessa ei tullut sitä fiilistä, että on täällä uudessa paikassa uusien ihmisten kanssa. Luulen, että tälle syy löytyy siitä, mitä netissä crossfitistä kirjoitetaan. Yhteishenki mainitaan aina! Jos näitä on lukenut, ja tunnille tullessa olettaa, että yhteishenki on samaa laatua, tulee se varmasti olemaan :)

Näin lyhyesti, millainen kuva minulle siis jäi aloituskerrasta?
Ammattitaitoinen opetus. Sopivan rento tunnelma. Mahtava yhteishenki. Tekemisen makua! Plusplusplusplusplus. En keksi yhtään negatiivista sanaa. Todellakin suosittelen siis muitakin kokeilemaan, mikäli laji kiinnostaa.

1 kommentti: