Kuvat on otettu Kiviapajan jäätieltä, jossa käytiin käveleksimässä ja ajelemassa viime viikonloppuna. Oli niin ihanat maisemat! Saimaan saaristo järveltä käsin, kaikki lumessa. :)
Elikkäs niin. Otsikko kertoo kaiken. Sain sen treeniohjelman. Viikolle kolme treenikertaa, joista kaikki erilaisia: ensimmäisenä tulee käsiä ja jalkoja treenattua, toisena päivänä rinta, selkä ja vatsat, kolmantena koko kehoa kiertoharjoitteluna.
Sitäpä lähdin sitten toteuttamaan. Viime viikon maanantaina olin vielä reissun päällä Tampereella, joten kävin siellä Fressillä reenailemassa. Ensimmäinen huomio paikasta: IHAN LIIAN KUUMA! En pystynyt oikein keskittymään mihinkään, ja siksi en antanut kaikkeani. Tein kuitenkin kaikki liikkeet läpi, ja kyllä seuraavana päivänä tuntui, kun ei jalkoja ollut treenattu aikoihin nilkan nyrjähdyksen takia. Ja tuntui vielä monta päivää tuon jälkeenkin..
Seuraavassakin treenissä oli alottelua, ja sen taas pöllähdin tekemään liian myöhään illalla ja väsyneenä! Kädet eivät olleet tarpeeksi palautuneet, joten en saanut osumaa rinnalle ja selälle. Seuraavalla kerralla parempi onni. Kolmas kerta sujui vielä hyvin, painojen hakua oli mutta eipä muuta ongelmaa.
..Kunnes tuli viime maanantai, ja uusintakerros jalka- ja käsitreeniä. No, siinähän tuli huomattua, että eipä ollut tekniikat ihan kunnossa viime viikolla! Tämä yhdistettynä liian isoihin painoihin. Lisäksi olin nojannut liikaa terveelle jalalle tiedostamattani, eli ei ole nilkka vielä kunnossa. Ja tsädääm, hermopinne on taattu! Kun rupesin ensimmäistä askelkyykkyä tekemään, ensimmäinen tunne oli vetävä kipu pakarassa, en meinannut ylöskään päästä. Kutsuin erään pt:n katsomaan, onko tekniikkani oikein, ja eihän se ollut. Typerä minä! Ensin perusasiat, ennenkun painoja lisätään.
Kun tunsin sen kivun, kyllähän sen heti tunnistin. Hermopinne ei valitettavasti ole uusi asia mulle. Viimeksi oli vuosi sitten toisessa jalassa samassa kohtaa. Siinä kipu kerkesi yltyä sellaiseksi, etten voinut koulun ruokajonossa seisoa ilman kipua 10 minuuttia pitempää. Mutta arvatkaas mikä tähän oli syy? No yllättäen, virheasento kuntosalilla! En näköjään oppinut virheistäni.
Eli suunnitelmani tästä eteenpäin on:
Molemmat jalat kuntoon! Se meinaa sitä, että pienet painot liikkeisiin salilla, josko ollenkaan painoja tiettyihin, kuten siihen askelkyykkyyn. Venyttelyä iltaisin, sillä tuosta toisesta hermopinteestä selvisin. Ensi viikollahan alkaa se crossfit-kurssi, voin vain toivoa, että nilkkani on silloin kunnossa. Se on nimittäin rankka laji.
Mitä tästä opin?
Anna nyrjähdyksen kuntoutua kunnolla, ennenkun lähdet takaisin jalkaliikkeiden pariin salilla. Tästähän kaikki ongelmat lähti, ja nyrjähdys pitkittyi, kun en tätä malttanut odottaa.
Opettele oikeat tekniikat opastuksen kanssa, ennenkuin otat kunnon painoja liikkeisiin. Ja muista pitää se keskivartalon jännitys päällä. Joka multa pikkuhiljaa, parin liikkeen jälkeen unohtuu. Tekniikoita siis reenailen kunnolla, luultavasti sinne crossfittiin saakka.
Ja niin. Eivät nämä kumpikaan ongelma vielä ole pahaksi päässeet, kunhan otan nyt rauhallisesti. Ketuttaa vaan oma typeryyteni, kun laiminlöin nilkan kuntouttamisen ja oikeat tekniikat.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tai no, tässä tapauksessa Nici.
Kyllä se paranee ja muistaa ettet rasita liikaa :)
VastaaPoistaPitää yrittää muistaa.. Mulla kun on tapana mennä heti kun vähänkin sallii kunto :D onneksi tuolla crossfitissa opetetaan tekniikat kunnolla, niin ei siellä käy samaa. Korostetaan sitä oikean tekniikan merkitystä, ja pienillä painoilla aloitetaan.
Poista