..Voisin heti alkuun todeta, että ei ainakaan parempaa kuin ennen. :D
Muutto on suoritettu (ajat sitten), ja sen jälkeen on kerennyt sattua vaikka ja mitä. Ensimmäiseksi mainittakoon, että läppärini oli huollossa parisen viikkoa. En siis päässyt kirjoittelemaan mitään, koska varaläppärini on niin "puinen", että sähköpostin avaaminen oli sille välillä liikaa.
Muuton jälkeen pidin ensimmäisenä lepoviikon. Sen jälkeen sairastinkin "oksennustautia", eli toisinsanoen palmusunnuntaina ollessamme sukulaisilla kylässä, join 3 kuppia kahvia ja söin 150 grammaa Pandan tummaa suklaata. Ikiongelmainen vatsani ei tätä kestänyt, vaan järjesti seuraavaksi 3-4 päiväksi mahtavan olotilan ja heikotuksen. Tais olla mun elämän viimeinen suklaalevy :D Kahvia oon juonut sen jälkeen yhden kupin, ja en taida juoda enää. Heräsin yöllä vatsakipuun.
Tästä selvittyäni tulikin toisenlainen ongelma. Olen maininnut siitä nyrjähdyksestäni, joka tuli hiihtäessä joulukuussa, kun kaaduin jalat haralleen ja sauva jäi toisen suksen alle. En saanut kunnon hoito-ohjeita missään vaiheessa eikä kunnon ensiapua tehty - asenteeni oli se perinteinen "Ei siinä mittään ole!" ennen kuin äiti pakotti minut päivystykseen.
Luulin nilkan parantuneen hyvin, koska olenhan käynyt sen jälkeen muunmuassa crossfit-kurssin. Kuitenkin tuolloin pääsiäisen jälkeen, kun kävelin ihan vain huoneestani keittiöön kotona, tulikin yhtäkkiä särähtävä kipu, jonka jälkeen nilkka turposi ja sitä jomotti vähän pari tuntia. En voinut kävellä normaalisti. Sama toistui, kun ajattelemattomana hypähdin sängyltä alas viikko sen jälkeen. Nilkka petti alta, muttei pahasti. Sen jälkeen nilkkaa on alkanut jomottaa yhä useammin kävellessäkin. Juoksemaan minusta ei ole, tuskin on seuraavaan pariin kuukauteen. Taisi siis jäädä se puolimaraton tältäkin kesältä!
Kävin nilkan vuoksi fysioterapeutilla, ja sain nilkan liikkuvuuden, askelluksen ja tunnustelun jälkeen hoito-ohjeet ja lähetteen jalkaterapeutille hankkimaan tukipohjalliset. Mulla on jaloissa sisäpronaatiota, ja kuulema hyppiessä nilkka taittuu sisäänpäin - saattaa hangata luut yhteen. Olen vähän epäileväinen, koska kipu pahenee kokoajan ja on tullut nyrjähdyksen jälkeen. Jos ongelmat pahenevat (vielä), niin varaan aikaa lääkärille ja kysyn aikaa kuvauksiin.
Kuntosalilla jalka ei kipuile, joten jatkan kuntosali-crossfit-sekoitustreenejäni. Uida toistaiseksi voin, ja pyöräily taitaa liittyä sen kaveriksi. Salilla on tarkoitus käydä 3 kertaa viikkoon, aerobista (uinti, pyöräily) teen ainakin välipäivinä.
Mutta hei, on tässä positiivisiakin asioita tapahtunut! Päällimmäisenä sanoisin sen mahtavan idean, kun päätin yhdistää crossfitin ja kuntosalin. Voiko parempaa treeniä olla? Alkuun pari-kolme liikettä kuntosalityyliin, sen jälkeen siirrytään nopeatempoisempaan ja kovasykkeisempään crossfittiin. Rakastuin.
Lisäksi olen huomannut selkeää kehitystä salin puolella. Musta ylipäätään tuntuu siltä, että olen mennyt joka asiassa kamalasti taaksepäin, nyrjähdyksen sun muiden ongelmien takia. Mutta silti huomaan jatkuvasti salilla, että jaksan tehdä sellaisia asioita, joita en vielä pari kuukautta sitten olisi voinut tehdä - se tuo fiiliksen, että pääsen oikeasti pikkuhiljaa kohti tavoitettani, Pelastusopiston pääsykokeita. Vaikka minulla onkin jatkuvasti takapakkeja, silti kehityn ja kehityn.
Ja asian vierestä, postaus on kuvaton siksi, että myös ihanan laginen älyluurini menee huoltoon. Olin ottanut sillä paljon kuvia, mutta jouduin poistamaan kaikki ennen huoltoon laittoa, kun en voinut koneellekaan ladata.
Ihan kamalasti asiaa, mutta lopuista - ja joistakin tässä mainituista asioista - taidan tehdä erilliset blogimerkinnät. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti