Juoksueufooriaa

Tällä viikolla on mennyt totaalisesti paremmin treenien puolesta.

 Vielä sunnuntaina ja oikeastaan maanantainakin epäröin, uskallanko lähteä juoksemaan. Pohkeet tuntuivat olevan aivan jumissa, olin availlut niitä edellisenä iltana putkirullan kanssa hieman. Kuitenkin lähdin juoksemaan, ja sehän sujui! Siitä tuli kesän paras lenkki. Lähdin juoksemaan sillä asenteella, että juoksen vain niin pitkään kuin hyvältä tuntuu, sitä tahtia kuin hyvältä tuntuu. No, juoksin lujempaa kuin koko kesänä olen juossut, ja jaksoin sitä tahtia puoli tuntia! Olo oli aivan mahtava, todella eufoorinen. Puolessa välissä aloin käsittää, että minä oikeasti jaksan juosta tätä vauhtia ilman minkäänlaista hapotusta missään, ei edes pientä pohkeissa. Hengitys meni myös aivan loistavasti. Juuri niinkuin sen pitäisi. Siinä missä viime kesänä hengitin tahdilla kaksi pientä sisään ja kaksi pientä ulos, nyt hengitin syvään sisään ja syvään ulos. Koko kesän juokse-niin-hitaasti-kuin-pystyt on tuottanut tulosta! Loppumatkasta olo oli kuin puolimaratonin ensi kertaa juosseena, ja maaliviiva tulee näkyviin. Olisi tehnyt mieli heittää kädet ilmaan ja poseerata sille kameralle. On muuten tarkoitus tulevaisuudessa oikeastikin kokea tuo tunne puolimaratonin jälkeisenä ;)

Älkää käsittäkö väärin, en minä kovaa oikeasti juossut. Vauhtini oli 6 km/h eli 10:00 min/km, mutta se on tämän kesän paras aikani. Viime kesänä juoksin "tuosta vaan" eli jalat hapoilla ja hengästyneenä tunnissa matkan 8,5 km, eli kaukana ollaan vielä siitä ajasta! Sitten olen melko tyytyväinen, kun ohitan viime kesän juoksukunnon. Olen silti nytkin tyytyväinen, että jaksoin juosta 3 km puolessa tunnissa. Näin paljon se nyrjähdys mun  juoksukuntooni vaikutti: Aerobinen kestävyyteni on toki noussut viime kesästä, mutta jalkojen kunto on laskenut viime kesästä nilkan ongelmien myötä.

Edeltävällä viikolla mulla tuli totaalinen turhautuminen juoksemiseen. Teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta tiesin, etten niin edisty. Onneksi lähdin maanantaina juoksemaan.

Torstaina kävin juoksemassa uudestaan, taas tasan niin pitkään kuin hyvältä tuntui. Tarkoituksena juosta kevyesti, peruskestävyysalueella (maanantai meni aerobisella kynnyksellä, ilman sykemittaria arvioiden). Jaksoin siltikin juosta kovempaa kuin ennen! Juoksin jälleen puoli tuntia. Piti juosta päällealle tunti, mutta pohkeeseen alkoi sattumaan hassusti puolen tunnin kohdalla.

Sykemittarin käytöstä luopuminen on ollut mun kohdalla vain positiivinen juttu. Ennen juoksin täysin sykkeiden mukaan, tiettyä vauhtia. Tämä johtui myös nilkan kunnostani. Nyt pystyn juoksemaan sitä tahtia kuin haluan, ilman pelkoa nilkan muljahtamisesta. Sykemittarin käytöstä oli todella paljon hyötyä alkuun: Opin alitajuisesti, miltä hengitykseni (ja kehoni) tuntuu ja kuulostaa, kun juoksen tietyllä sykealueella. Tämän vuoksi osaan nyt juosta oikeaa tahtia ilman mittaria. Tuntuu, että olen vapautunut siitä pakko juosta hitaasti ja mittarin mukaan-tunteesta, ja rakastunut juoksemiseen uudestaan. Minulla on vaikka minkälaisia harjoituksia, mitä haluan toteuttaa: Ensi viikolla on pakko kokeilla polkujuoksua! Tarkoituksena on kuitenkin tehdä vähintään kerran viikkoon pitkä peruskuntolenkki.

Olenhan minä tällä viikolla muutakin tehnyt: Olen aktivoitunut kuntosalilla uudestaan, eikä leuanveto ole enää kaukana. So close! Ei mene enää kuin pari viikkoa, ja saan yhden leuan. Tällä kertaa voin sanoa sen tosissani, koska ylätaljan maksimini on 70 kg, ja painan itse noin 72-73 kg. Leuanveto on siis alle 10 kilon päässä.

Tein myös tällä viikolla pitkästä aikaa askelkyykkyjä salilla. Ja se myös tuntuu. Pakarat ja etureidet tulessa vieläkin, kun treeni oli perjantaina. Oli tarkoitus putkirullailla tänään, mutten halua pahentaa asiaa. Ehkä huomenna sitten.

Olen aktivoitunut myös venyttelyssä! Ja kehonhuollossa ylipäätään. Rullailin eräs päivä jalat auki ennen juoksulenkkiä testinä. Auttoi juoksun kanssa. Oli hyvä testi. Samalla tahdilla kun kehonhuollon suhteen jatkan, niin hyvä tulee.

Kokeilin myös maastopyöräilyä! Se onkin yllättävän rankkaa. Kävin pyöräilemässä parin kilometrin polun, jonka keskiosuudelle sattui soisia kohtia, ja oli kaatunut paljon puita tielle. Kyllä siinä sykkeet nousi! Pitää käydä toisenkin kerran. Sitä en sitten tiedä, onko se kerta ennen ensi kesää - kiireitä riittää, mutta hyviä sellaisia.

Viikon liikunnat ja kehonhuolto kokonaisuudessaan:

Maanantai: Kuntosali, juoksulenkki ja venyttely.
Tiistai: Lepo (kitkemistä 4 tuntia)
Keskiviikko: Kuntosali.
Torstai: Juoksulenkki, venyttely.
Perjantai: Kuntosali.
Lauantai: Maastopyöräily, venyttely.
Sunnuntai: Lepo.

Viikko venähti vähän pitkäksi liikunnan osalta, mutta ehkä ensi viikolla taas normaalimmin, eli ma ke pe liikunnat. Kyllä sen salille lähtiessä tuntee, että juoksi edellisenä päivänä, vaikkakin kevyesti. Hyvin meni kuitenkin.