3 viikon salitauko

Täällä sitä yhä korvatulehduksen kanssa painitaan! Kävin keskiviikkona päivystyksessä, koska korvatulehdus on pahentunut. Sain tällä kertaa suun kautta nautittavat antibiootit, jospa ne tepsisi! Alku ei vaikuta ollenkaan lupaavalta, sillä olen ollut tänään lihassäryissä ja pää tuntuu kuumeisen särkyiseltä, mutta kuumetta ei ole ollenkaan. Jopa saunominen otti liikaa voimille, korvaan taas tärähtää jokainen askel liikaa. Olen siis lähinnä katsonut netistä tv-ohjelmia tänään.

Koska tänään tuli täyteen 3 viikkoa salittomana ja lähes liikunnattomanakin (sanahirviö!), niin ei salille ihan noin vain palatakaan. Tämä alkaa olla jo sellainen aika, että takapakkia tulee. En vain voi ottaa samoja painoja ja lähteä tekemään sarjaa, pahimmassa tapauksessa reväyttäisin jonkun lihaksen. Olen joskus salin aloitteluaikoina venäyttänyt rintalihaksen lievästi tällä tyylillä, joten osaan onneksi ottaa sen huomioon! Kuitenkin, joudun aloittamaan pienemmillä painoilla, ja pitämään ensimmäisen saliviikon kevyempänä, milloin  se sitten onkaan. Joka tapauksessa tämä kehityksetön aika taitaa venyä 6 viikkoon, joka on aika pitkä aika!

Tämä on saanut mut miettimään, että helmikuun hakuun on liian tiukka aikataulu. Jos vielä kerrankin sairastun flunssaan, niin sittenhän peli on jo pelattu. Aion kuitenkin pitää helmikuun haun välitavoitteena, jolloin olisi tarkoitus päästä lähelle testien minimirajoja.

Mitäs muuta olen sairastellessa tehnyt? No ainakin nilkat paskonut jälleen kerran, yllätyittekö :D Tällä kertaa niin, että käytin koiraa lenkillä. Olen koko kesän vältellyt ajokoiran lenkittämistä, koska se vetää liikaa, jolloin nilkat saattaa mennä huonoon asentoon. Käytin sitten reissussa tuntemattomampaa isoa koiraa lenkillä, ja se lähti yllättäen juoksemaan linnun perään. Jaloille tuli sen verran tärähdystä, että penikat olivat 3 päivää tämän jälkeen aivan jumissa. Sen lisäksi juurikin se nyrjähtänyt kohta nilkasta otti pahasti osumaa, loppulenkki oli kivulias. Että toisaalta, ihan hyväkin etten pääse vielä hetkeen juoksemaan taudin puolesta. Nimittäin ei välttämättä jalka taas tykkäisi. :D Siinä oli syyskuun nilkkaongelmat, mitäs sitä ensi kuussa keksittäisiin?

Parasta tuossa koiran lenkityksessä oli, että mulla oli ollut edellisenä päivänä kokovartalohieronta - käytin pakollisen lepoviikon sitten hierontaan, kun saa rauhassa palautua. Tai niin luulin. :D Heti seuraavana päivänä penikat jumissa, kun vasta avattu.

Eipä tässä taas muuta, tyhjänpäiväistä höpötystä. Alkaisi olla jo pienoinen himo salille! Tiistai-iltana valmistauduin henkisesti (ah, salille <3) salille menemiseen keskiviikkona, mutta meninkin sinne päivystykseen ja ei suositeltu kun aiheesta kysäisin. Noh, odotellaas sitten.