Mulla on ollut ihan todella energinen viikko! Tuntuu, että sitä energiaa on tullut vain lisää ja lisää sitä mukaa kun liikun.
Olen tällä viikolla tehnyt kevyempiä salitreenejä, mutta ulkopuolisen silmin ne eivät ole olleet kevyitä :D Tein siis kovatempoisempia treenejä, pienemmillä painoilla tai oman kehon painolla. Suunnittelin treenit niin, että alkuviikosta ranne ei rasitu yhtään, mutta loppuviikosta se rasittuu jo jonkun verran verrattuna normaaliin.
Myös kehonhuollon suhteen on mennyt hyvin. Olen venytellyt paljon ja putkirullaillutkin. Kävin tiistaina kokovartalohieronnassa todella osaavalla hierojalla. Tää hieroja osasi myös hoitaa mun nyrjähtänyttä rannetta kuntoon, ja jokaisella käyntikerralla laittaa mun lonkan takaisin paikoilleen, vasen lonkka kun jatkuvasti muljahtaa pois paikoiltaan. On se nyt ruvennut paremmin pysymään paikoillaan, kun osaan tunnistaa milloin se on paikoillaan ja milloin ei ole. :) Tämä hieroja on siis Petri Tiitto, Pyhäjärvellä toimii. Suosittelen.
Koska lumet eivät ole vielä maassa, ajattelin sitten lähteä piitkästä aikaa juoksemaan! Juoksin viimeksi pitkän reenitaukoni alussa, eli ainakin 2 kuukautta sitten. Kävin juoksemassa fiilistelylenkin kutakuinkin pk-sykkeillä, matkalla vedin 4 kovempaa vetoa. Koska innostuin, lopussa alkoivat jalat olla puhki juoksutauon vuoksi. Juoksin 52 minuuttia, 5,5 kilometriä! Olen siis selvästi kehittynyt, vaikka edelleen olen hidas.
Juoksusta puheen ollen, ajattelin käyttää lumettoman talven hyväkseni ja tein Asicsin juoksuohjelmalaskurilla itselleni juoksuohjelman. Laitoin tietoihin tämänhetkisen kuntoni, ja tavoitteeksi 10 km - vaikka jaksanhan sen nytkin, mutta en välttämättä kovin hyvin. Valitsin 3 juoksulenkkiä viikkoon, ja ohjelman mukaan tammikuun 24. päivä juoksisin 10 km päälle tunnissa. Sitten kun kymppi alkaa olla peruslenkki, on hyvä lähteä kasvattamaan vauhtikestävyyttä cooperin testiä varten.
Uskaltauduin lauantaina myös uimaan! Siitä olen eniten fiiliksissä koko viikolta. Olen aina ollut huono kroolaamaan, sillä innostun uimaan liian nopeasti, ja happi loppuu ensimmäisen 50 m (2 x altaanmitta) jälkeen. Nyt päätin, että uin koko matkan kroolaten, ensimmäistä kertaa elämässäni. Niinpä uin kroolaten 700 m, niin hitaasti, että happi ei edes meinannut loppua! Keskityin jokaiseen toistoon, tekniikkaan ja hengitykseen. Siinä sai hyvin ajatukset pois kaikesta muusta. Loppuun tein vielä 5 x 25 m vetoa, jossa uin täysillä, niissäkin kroolia. Ne menivät hyvin, sain kaiken voiman lihaksista irti, hapenotto sujui ja aikaakin kului vain 25 sekuntia per altaanmitta, eli kilometri 16 minuutissa, huh! Normaali uintivauhtini on kilometri 30-35 minuutissa. Tästä on hyvä jatkaa. Yhteensä uin 41 minuuttia, 1200 metriä.
Koska siivoustyössä tuli paljon liikuntaa, keho tottui suurempaan rasitukseen. Sen ansiosta olen jaksanut tällä viikolla liikkua todella paljon, ilman merkkiäkään väsymyksestä. Jos kehonhuoltoa ei lasketa, olen liikkunut tällä viikolla 8 kertaa, 4 kertaa kuntosalia ja 4 aerobista. Tavoitteena olisi 5 aerobista viikossa, yksi jäi väliin kaverin yllättävän kylääntulon vuoksi. :) Osa kevyitä ja osa raskaampia, mutta suurin osa peruskestävyyttä parantavaa.
Tällä viikolla mulle on kertynyt liikuntaa 6 tuntia 37 minuuttia. Siihen päälle kun arkiliikunnat ja kehonhuollot niin hyvin on liikuttu. Aion käyttää tämän dieettiajan hyödyksi, sillä kun aloitan voimatreenit, tämä tuskin on mahdollista. Vaikka ne eivät tunnu raskailta, viimeksi ne söivät energiavarastoja aika paljon. Aion siis nyt ottaa kaiken ilon irti siitä, että voin liikkua paljon.
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Ei vaan kiinnosta tarpeeksi
Oon lipsunut tällä viikolla aika urakalla. Syynä luultavasti liian pitkään jatkunut liian alhainen kalorinsaanti.
Koko viikon mun on tehnyt mieli Wiener Nougateja, kun en ole niitä vielä maistanut. Alkuviikosta asti on vaivannut myös mielialojen heittely, uskomaton väsymys ja ketutus. Keskiviikkona sitten tankkailin, kun työt jatkuivat vielä torstaihin enkä olisi muuten jaksanut. Silloinkin teki kamalasti mieli noita herkkuja, mutta tein viisaan päätöksen ja sen sijaan tankkailin: Eihän keho kaipaa herkkuja, ne tekevät vaan hallaa. Hiilihydraatteja keho siinä vaiheessa kaipasi.
Herkkuhimo ei lähtenyt. Lauantaina multa lähti sitten kontrolli. Ei vaan kiinnostanut tarpeeksi pidättäytyä. En nykyään osaa katua syömisiäni, joka on mielestäni vain hyvä asia. Tuon katumuksen puutteen takia aloitin päivällä syömällä pari karkkia ja keksin, joka ei ole paha. Vanhempien luona kuitenkin lähti kontrolli totaalisesti ja söin ihan tajuttoman määrän suolapähkinöitä, eli kaikkea muuta kuin sitä hiilihydraattia. Söin kuitenkin sen lisäksi gluteenittomia leipiä erilaisilla sukulaisten tekemillä hilloilla, kuten karviais-vaniljahillolla. <3
Ja mites kävikään illalla, pitihän ne Wiener Nougatit saada. :D Mutta en edelleenkään kadu! Olivat nimittäin parhaita karkkeja tai herkkuja, mitä olen koskaan syönyt.
Eilisen takia mulla on aika öklö olo. Ei tee mieli mitään ruokaa. Ajattelin syödä tänään sen verran kun tekee mieli, terveellistä ruokaa. Huomenna sitten palaan ruotuun. Ajattelin pitää seuraavan tankkauspäivän vasta itsenäisyyspäivänä, jos on tarvetta tai halua. Olen kuitenkin nyt tarpeeksi korkeilla kaloreilla, varsinkin kun sali on ensi viikonkin bännissä tai erittäin kevyttä nyrjähdyksen takia.
No mutta itse aiheeseen. Pohdiskelin, miksi tää viikko meni näin. Sehän johtuu vain siitä, että mua ei kiinnosta tarpeeksi.
Olen tällä hetkellä niin tyytyväinen mun kehoon, kun voin omassa tilanteessani olla. Ainoa vaan, että lihaa saisi tietysti olla enemmän. Mutta koska olen tyytyväinen, ei mua kiinnosta tarpeeksi pudottaa enempää. Ja hei, en muuten vielä dieettiä aloittaessa ollut tyytyväinen, vasta nyt olen. Vatsaa ei ole enää juuri mitään, veikkaisin että 5 kiloa ja alkaisi vatsapalikat paistaa. Turvotustakaan ei ole vähäisemmän syönnin vuoksi. Laitoin eilen vaakaan patterit ja kokeilin aamupainon; se oli tasan 70 kiloa. Eli noin 3,5 kiloa on lähtenyt, aloituspainoa kun en mitannutkaan. Senteissä matkaa olisi vielä 3 cm.
Miksi sitten edes dieettaan, jos olen tyytyväinen painooni ja kehooni? Siksi, että saisin leuanvetoja. Kevyempänä se on helpompaa. Toinen suuri syy on, että haluan olla jatkossakin tyytyväinen kehooni. Joulun jälkeen aloitan ainakin puolen vuoden massa/voimakauden, eli ryhdyn nostamaan kaloreita viikon-parin välein hieman ylemmäs, jolloin painokin nousee pikkuhiljaa ja rasvaa kertyy. Haluan olla massakauden aloittaessani sellaisessa kunnossa, että ei kerry turhia ylimääräisiä sitten massakaudellakaan. Tottakai sitä rasvaa pitää tulla, kun se asiaan kuuluu - mutta en mä halua turhia uimarenkaita kerryttää. Eli jos olen tyytyväinen tähän kuntoon, miksi lähtisin tästä suoraan hankkimaan lisää (lihasta, voimaa ja) rasvaa? Kun voisin olla massakaudella tässä kunnossa, kuin olen nyt. Aloittamalla pienemmästä kunnosta.
Noiden syiden vuoksi dieetti siis jatkukoon. Se tulee jatkumaan jouluun asti, sen jälkeen ja uuden vuoden yli. Sitten vaihdan treeniohjelmaa voimapainotteiseksi ja rupean hilaamaan sarjapainoja ylemmäs. Samalla lisäilen niitä kaloreita pikkuhiljaa - saatan tosin lisätä ihan vähän kaloreita ennen jouluakin, jos en halua painon enempää tippuvan.
Olen kuitenkin jo nyt todella innoissani. Mulla on vakaa usko siihen, että onnistun. Niin tässä, kuin voima- ja massakaudellakin. Voimaa lähden hakemaan, mutta ei se massakaan pahitteeksi ole - ja sitä tulee kuitenkin pienissä määrin mukana. Olen jo katsellut kaikkea voimailuun liittyvää netistä, sellaisia juttuja mitä haluan itselleni käyttöön. En malta odottaa :)
Mutta hei, mites se hiihto? Päädyin kuitenkin siihen, että hiihdän mieleni mukaan massa- ja voimakauden yhteydessä. Mun ei kuitenkaan oo tarkotus käydä repäisemässä 2 tuntia hiihtoa päivittäin, niin en usko, että se tekee hallaa. Katsotaan sitten uudestaan jos on tarve.
Koko viikon mun on tehnyt mieli Wiener Nougateja, kun en ole niitä vielä maistanut. Alkuviikosta asti on vaivannut myös mielialojen heittely, uskomaton väsymys ja ketutus. Keskiviikkona sitten tankkailin, kun työt jatkuivat vielä torstaihin enkä olisi muuten jaksanut. Silloinkin teki kamalasti mieli noita herkkuja, mutta tein viisaan päätöksen ja sen sijaan tankkailin: Eihän keho kaipaa herkkuja, ne tekevät vaan hallaa. Hiilihydraatteja keho siinä vaiheessa kaipasi.
Herkkuhimo ei lähtenyt. Lauantaina multa lähti sitten kontrolli. Ei vaan kiinnostanut tarpeeksi pidättäytyä. En nykyään osaa katua syömisiäni, joka on mielestäni vain hyvä asia. Tuon katumuksen puutteen takia aloitin päivällä syömällä pari karkkia ja keksin, joka ei ole paha. Vanhempien luona kuitenkin lähti kontrolli totaalisesti ja söin ihan tajuttoman määrän suolapähkinöitä, eli kaikkea muuta kuin sitä hiilihydraattia. Söin kuitenkin sen lisäksi gluteenittomia leipiä erilaisilla sukulaisten tekemillä hilloilla, kuten karviais-vaniljahillolla. <3
Ja mites kävikään illalla, pitihän ne Wiener Nougatit saada. :D Mutta en edelleenkään kadu! Olivat nimittäin parhaita karkkeja tai herkkuja, mitä olen koskaan syönyt.
Eilisen takia mulla on aika öklö olo. Ei tee mieli mitään ruokaa. Ajattelin syödä tänään sen verran kun tekee mieli, terveellistä ruokaa. Huomenna sitten palaan ruotuun. Ajattelin pitää seuraavan tankkauspäivän vasta itsenäisyyspäivänä, jos on tarvetta tai halua. Olen kuitenkin nyt tarpeeksi korkeilla kaloreilla, varsinkin kun sali on ensi viikonkin bännissä tai erittäin kevyttä nyrjähdyksen takia.
No mutta itse aiheeseen. Pohdiskelin, miksi tää viikko meni näin. Sehän johtuu vain siitä, että mua ei kiinnosta tarpeeksi.
Olen tällä hetkellä niin tyytyväinen mun kehoon, kun voin omassa tilanteessani olla. Ainoa vaan, että lihaa saisi tietysti olla enemmän. Mutta koska olen tyytyväinen, ei mua kiinnosta tarpeeksi pudottaa enempää. Ja hei, en muuten vielä dieettiä aloittaessa ollut tyytyväinen, vasta nyt olen. Vatsaa ei ole enää juuri mitään, veikkaisin että 5 kiloa ja alkaisi vatsapalikat paistaa. Turvotustakaan ei ole vähäisemmän syönnin vuoksi. Laitoin eilen vaakaan patterit ja kokeilin aamupainon; se oli tasan 70 kiloa. Eli noin 3,5 kiloa on lähtenyt, aloituspainoa kun en mitannutkaan. Senteissä matkaa olisi vielä 3 cm.
Miksi sitten edes dieettaan, jos olen tyytyväinen painooni ja kehooni? Siksi, että saisin leuanvetoja. Kevyempänä se on helpompaa. Toinen suuri syy on, että haluan olla jatkossakin tyytyväinen kehooni. Joulun jälkeen aloitan ainakin puolen vuoden massa/voimakauden, eli ryhdyn nostamaan kaloreita viikon-parin välein hieman ylemmäs, jolloin painokin nousee pikkuhiljaa ja rasvaa kertyy. Haluan olla massakauden aloittaessani sellaisessa kunnossa, että ei kerry turhia ylimääräisiä sitten massakaudellakaan. Tottakai sitä rasvaa pitää tulla, kun se asiaan kuuluu - mutta en mä halua turhia uimarenkaita kerryttää. Eli jos olen tyytyväinen tähän kuntoon, miksi lähtisin tästä suoraan hankkimaan lisää (lihasta, voimaa ja) rasvaa? Kun voisin olla massakaudella tässä kunnossa, kuin olen nyt. Aloittamalla pienemmästä kunnosta.
Noiden syiden vuoksi dieetti siis jatkukoon. Se tulee jatkumaan jouluun asti, sen jälkeen ja uuden vuoden yli. Sitten vaihdan treeniohjelmaa voimapainotteiseksi ja rupean hilaamaan sarjapainoja ylemmäs. Samalla lisäilen niitä kaloreita pikkuhiljaa - saatan tosin lisätä ihan vähän kaloreita ennen jouluakin, jos en halua painon enempää tippuvan.
Olen kuitenkin jo nyt todella innoissani. Mulla on vakaa usko siihen, että onnistun. Niin tässä, kuin voima- ja massakaudellakin. Voimaa lähden hakemaan, mutta ei se massakaan pahitteeksi ole - ja sitä tulee kuitenkin pienissä määrin mukana. Olen jo katsellut kaikkea voimailuun liittyvää netistä, sellaisia juttuja mitä haluan itselleni käyttöön. En malta odottaa :)
Mutta hei, mites se hiihto? Päädyin kuitenkin siihen, että hiihdän mieleni mukaan massa- ja voimakauden yhteydessä. Mun ei kuitenkaan oo tarkotus käydä repäisemässä 2 tuntia hiihtoa päivittäin, niin en usko, että se tekee hallaa. Katsotaan sitten uudestaan jos on tarve.
tiistai 17. marraskuuta 2015
Epäonnisten sattumusten sarja
Ette varmaan ikinä arvaa mitä mulle tapahtui perjantaina.
Mulla nyrjähti kyynärvarsi! Yllätyittekö. :D
Tää mun epätoivoinen ja epäonninen projekti kasvattaa kunto sopivaksi Pelastusopiston testeihin ei nyt ota oikein tuulta alleen. Ja tää tilannehan on jatkunut viimeiset pari-kolme vuotta.
Mutta niin, perjantaina olin salilla. Erehdyin kokeilemaan L-istuntaa dipissä (alla). Se oli raskas liike, joten kokeilin huvikseni josko jaksaisin 10 sekunttia. Siinä 8 sekuntin paikkeilla mun ranne nytkähti, vaikka olin koko liikkeen keskittynyt niiden suorina pitämiseen. Sen nytkähdyksen seurauksena se sitten venähti.
Mulla nyrjähti kyynärvarsi! Yllätyittekö. :D
Tää mun epätoivoinen ja epäonninen projekti kasvattaa kunto sopivaksi Pelastusopiston testeihin ei nyt ota oikein tuulta alleen. Ja tää tilannehan on jatkunut viimeiset pari-kolme vuotta.
Mutta niin, perjantaina olin salilla. Erehdyin kokeilemaan L-istuntaa dipissä (alla). Se oli raskas liike, joten kokeilin huvikseni josko jaksaisin 10 sekunttia. Siinä 8 sekuntin paikkeilla mun ranne nytkähti, vaikka olin koko liikkeen keskittynyt niiden suorina pitämiseen. Sen nytkähdyksen seurauksena se sitten venähti.
Loppuillan se oli kipeä, ja esim. paitojen päälle laittaminen oli vaikeeta. Seuraavana päivänä kipu oli poissa, joten ajattelin ettei se ollut mitään vakavampaa. Sunnuntaina kuitenkin yritin tiskata ja maanantaina taas piti moppailla töissä pitkin päivää.. Kävinkin sitten alta puolivälissä työpäivää eli yhdeksän aikaan aamulla työterveyshoitajalla, jossa mun ranteeseen laitettiin kinesioteipit. Työt tuntuu kuitenkin vaan pahentaneen asiaa, sillä nyt se kipuilee pienemmistäkin asioista. Jopa venyttelystä, kun joutuu vähääkään taittamaan rannetta.
Joten, olen siis taas treenitauolla. Luultavasti koko viikon. Mua harmitti eilen aika paljon, sillä jouduin jättämään väliin paljon odottamani vapaapalokunnan korkeallatyöskentelyharjoitukset. Olisin halunnut päästä testaamaan missä mun rajat nykyään menee ja miten kykenen korkealla olemaan. Toissamaanantaina pääsin edes vähän kokeilemaan asiaa, kun kiipesin 8 metrin korkeuteen perinteisiä (tai no, palokunnan pidennettävä versio) tikkaita pitkin.
Rupesin miettimään, että mites mulla on tää treenihistoria mennytkään? Tässäpä joitain ajanjaksoja:
2013 loka-marraskuu, aloitan kuntosalikäynnin.
2014 tammikuu, ylikunto. Helmi-toukokuu 3 kk treenitaukoa, keväällä tosin juoksentelua 3 kertaa viikkoon. Kesällä 2 kertaa viikkoon salilla muun ohella.
2014 joulukuu. 4 viikkoa taukoa ahmimishäiriön aiheuttaman energianpuutteen vuoksi.
2014 joulukuu, nilkan nyrjähdys. Totaalilepoa helmikuun alkuun 1,5 kk.
2015 heinäkuu, epäonnisia sattumuksia taisi olla parisen viikkoa? Jotain nilkan ongelmia.
2015 elokuu, nilkkaa taisin taas joka paikkaan kolautella.
2015 syys-lokakuu, 7 viikon treenitauko erinäisten sattumusten takia taas. :D Olette kai lukeneet.
2015 marraskuu, ranteen nyrjähdys x viikkoa?
..Eli mun treenaaminen on ollut aika pätkittäistä. Tuosta puuttuu muuten juoksu- ja uintitreenitauot vielä :D Mutta huomasin myös, että olen tänä vuonna saanut treenata lähes puoli vuotta ilman taukoja! Sen toiveen toivoisin täyttyvän myös ensi vuoden tammi-kesäkuusta, joohan?
Nyt kun olen treenauttanut siskoani, olen jälleen ryhtynyt pohtimaan samaa vanhaa asiaa: Miksi mun voimatasot ovat niin heikot verrattuna kaikkiin muihin? Mun sisko on ensimmäistä kertaa elämässään aloittelemassa salia, ja tekee jo nyt käsiä isommilla painoilla, ja on kauttaaltaan vähintään yhtä voimakas kuin minä. Miten tämä voi mennä näin? Ei kai se nilkan nyrjähdys nyt niin paljoa voi vaikuttaa? Ja se juoksukin! Olen edelleen ihan törkeän hidas juoksija, aloittelijat ovat edellä reippaasti. Edellä, vaikka minä olen se, joka yrittää Pelastusopistoon kasvattaa kuntoa.
Muistan, kun kaksi vuotta sitten hommaa aloitellessani tein 5-7 kg painoilla vipunostoja. Nyt teen samanpituisia sarjoja 2-3 kilon painoilla. Minne se voima katosi? Ja minne mun juoksunopeus? Mistä tää oikein johtuu? Se alkaa olla turhauttavaa, kun kaikki muut menevät jatkuvasti edellä. On jokseenkin masentavaa katsoa sitä vierestä.
Mutta ei se auta kun jatkaa salilla kulkemista, ja toivoa, että edes joskus mäkin olen yhtä vahva. Se kyykkääminen 50 kilolla (tanko+30 kg) on mulle vain kaukainen haave, kun monet tavan tallaajat tekevät sitä parin viikon treenaamisen jälkeen. Kyllähän ne muuta liikuntaa ovat harrastaneet salia ennen, mutta niin olen minäkin.
Näillä tunnelmilla. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. En mä muuten edisty, ellen jatka treenaamista.
P.S. Mua häiritsee ihan pirusti tuo ensimmäisten rivien rivitys keskelle, mutta bloggerissa on joku bugi, eikä se anna mun korjata asiaa ja rivittää vasemmalle? Muut ei varmaan kyllä edes huomannut sitä ennen tätä.. Koittakaa kestää, minäkin koitan.
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Liian alhaisilla kaloreilla - taas
Näin sunnuntaiaamun kunniaksi rupesin huvikseen laskemaan kalorinsaantini näin dieetin aikaan. Olen arvioinut, että se olisi noin 1900 kaloria.
..Onnistuin taas yliarvioimaan kalorinsaantini. Kävi siis sama juttu kuin viime vuonna! Kalorinsaanti alkaa olla kulutukseen verrattuna melkein hälyttävän alhaalla. Kulutukseni työ- ja treenipäivänä on noin 2800 kaloria, työ-lepopäivänä luultavimmin 2400-2500 kaloria. Näinä päivinä olen ollut tuhat kaloria miinuksella. Eli siis ihan helvetisti liikaa. Sopiva määrä tällaiselle normaalipainoiselle kiinteytyjälle olisi -500 kaloria, tuollainen määrä saa vain elimistön hidastamaan toimintojaan ja menemään säästöliekille. Ei hyvä!
En kuitenkaan tee asialle mitään. Siksi, että keskiviikkona loppuu työt. Sen jälkeen kulutus laskee sen 800 kaloria, kun en olekaan vähintään kuutta tuntia liikkeessä ja jalkojen päällä - tilalle tosin tulee juoksulenkkejä. Silloin tuo kalorivaje on siis ihan sopiva, enkä tämän tulevan kolmen päivän takia viitsi nostaa. Tästä vaan taisi löytyä syy, miksi sentit eivät ole lähteneet: Liian alhainen energiamäärä. On minulta tällä viikolla lähtenyt puoli senttiä, mutta se onkin sitten kahden-kolmen viikon tulos.
Pidän kuitenkin tänään toisen tankkauspäivän. Näin pidän aineenvaihdunnan käynnissä, ettei se ala hidastaa toimintaansa liian alhaisten kalorien takia. Jos ensi viikon lopuilla tilanne on kuitenkin sama, nostan kaloreita vähän ylöspäin. Enää en aio tehdä sitä samaa virhettä, minkä tein viime syksynä: Pitkään aivan liian alhaiset kalorit ja sen aiheuttama ahmimishäiriö.
Treenien puolesta kuuluu hyvää. Alan saada voimatasoja takaisin. Ihme kyllä alhaiset kalorit eivät ole vaikuttaneet treeneihin merkittävästi. Olen saanut hyvän tuntuman jokaisella treenikerralla, ja lihakset ovat olleet sopivan kipeät seuraavina päivinä. Määrittele itse sopivan kipeä :D Sain jopa perjantaina hyvän tuntuman, vaikka silloin koko treeni meni tuhannen päreiksi, kun sarjaväleiksi tuli varmaan 5 minuuttia ja neuvoin siskolleni jatkuvasti liikkeitä.
Siskosta puheen ollen - saan vähän harjoitusta neuvomiseen ja ohjeistamiseen ensi viikolla, kun hän on vihdoin päättänyt aloittaa kuntosaliharjoittelun. Olen siis hänen seuranaan salilla ensi viikolla, neuvon ja katson oikeat tekniikat. Oma treeni saattaa olla tämän takia hakusessa niinä päivinä, mutta ei se ole niin vakavaa. Kunhan saan sen tuntuman ja saan edes jotenkuten tehtyä treenin - sen jälkeisellä viikolla sitten taas lujempaa treeneissä.
..Onnistuin taas yliarvioimaan kalorinsaantini. Kävi siis sama juttu kuin viime vuonna! Kalorinsaanti alkaa olla kulutukseen verrattuna melkein hälyttävän alhaalla. Kulutukseni työ- ja treenipäivänä on noin 2800 kaloria, työ-lepopäivänä luultavimmin 2400-2500 kaloria. Näinä päivinä olen ollut tuhat kaloria miinuksella. Eli siis ihan helvetisti liikaa. Sopiva määrä tällaiselle normaalipainoiselle kiinteytyjälle olisi -500 kaloria, tuollainen määrä saa vain elimistön hidastamaan toimintojaan ja menemään säästöliekille. Ei hyvä!
En kuitenkaan tee asialle mitään. Siksi, että keskiviikkona loppuu työt. Sen jälkeen kulutus laskee sen 800 kaloria, kun en olekaan vähintään kuutta tuntia liikkeessä ja jalkojen päällä - tilalle tosin tulee juoksulenkkejä. Silloin tuo kalorivaje on siis ihan sopiva, enkä tämän tulevan kolmen päivän takia viitsi nostaa. Tästä vaan taisi löytyä syy, miksi sentit eivät ole lähteneet: Liian alhainen energiamäärä. On minulta tällä viikolla lähtenyt puoli senttiä, mutta se onkin sitten kahden-kolmen viikon tulos.
Pidän kuitenkin tänään toisen tankkauspäivän. Näin pidän aineenvaihdunnan käynnissä, ettei se ala hidastaa toimintaansa liian alhaisten kalorien takia. Jos ensi viikon lopuilla tilanne on kuitenkin sama, nostan kaloreita vähän ylöspäin. Enää en aio tehdä sitä samaa virhettä, minkä tein viime syksynä: Pitkään aivan liian alhaiset kalorit ja sen aiheuttama ahmimishäiriö.
Treenien puolesta kuuluu hyvää. Alan saada voimatasoja takaisin. Ihme kyllä alhaiset kalorit eivät ole vaikuttaneet treeneihin merkittävästi. Olen saanut hyvän tuntuman jokaisella treenikerralla, ja lihakset ovat olleet sopivan kipeät seuraavina päivinä. Määrittele itse sopivan kipeä :D Sain jopa perjantaina hyvän tuntuman, vaikka silloin koko treeni meni tuhannen päreiksi, kun sarjaväleiksi tuli varmaan 5 minuuttia ja neuvoin siskolleni jatkuvasti liikkeitä.
Siskosta puheen ollen - saan vähän harjoitusta neuvomiseen ja ohjeistamiseen ensi viikolla, kun hän on vihdoin päättänyt aloittaa kuntosaliharjoittelun. Olen siis hänen seuranaan salilla ensi viikolla, neuvon ja katson oikeat tekniikat. Oma treeni saattaa olla tämän takia hakusessa niinä päivinä, mutta ei se ole niin vakavaa. Kunhan saan sen tuntuman ja saan edes jotenkuten tehtyä treenin - sen jälkeisellä viikolla sitten taas lujempaa treeneissä.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Kuulumisia
Tää puolitoista viikkoa, jolloin mulla on töitä ollut, on mennyt todella nopeasti. Tekemistä on riittänyt, mutta liikunnat on töiden jälkeen listalla numero yksi, joten ne menevät ihan kaiken muun edelle. Ei ole tullut siis tiukkaa, etten reenaamaan kerkeäisi.
Töiden takia jätin hetkeksi aerobiset pois, ettei tule liikaa kuormitusta. Olen kuitenkin jalkeillani aika monta tuntia päivästä, koska työ on siivousta. Alkuun kesti pari päivää tottua unirytmiin ja jalkojen rasitukseen, mutta nyt olen jo ihan sujut niiden kanssa. Olen käynyt lauantaisin juoksemassa tai uimassa. Nyt meinasin lisätä tiistaille tai torstaille yhden kerran juoksemista, koska lauantait on varattu uimiselle. <3 Oli ihanaa päästä altaaseen piiitkästä aikaa. Tuntui, ettei koko uintitaukoa olisi edes ollutkaan. :D Vaikka hengästyin toki nopeammin.
Mites salitreenit? Jokainen treeni on ollut toisestaan poikkeava tämän parin viikon aikana, ja niin tulee olemaan ainakin tämän viikon. :D Alku on mennyt lähinnä etsiessä oikeita liikkeitä erinäisten ongelmien takia. Olen myös vaihdellut liikejärjestystä lisää, ja toistomääriä. Varsinkin selän ja takareisien hermotuksen kanssa on ongelmaa. Ne ovat töiden kautta rasituksella koko viikon, ja olen treenannut ne vasta torstaina. Jos työt jatkuvat, pitänee vaihtaa ne alkuviikolle, niin ehkä treenikin sujuisi paremmin.
Ruokapuolella menee suht hyvin. Pieni, sopiva nälkä kerkeää tulla ennen ruokailua, muttei liian iso. Loppuviikosta voimatasot ovat kuitenkin heikot, joka voi olla myös töiden syytä. Heikon olon takia kuitenkin tankkailin sunnuntaina. En mitenkään tarkan määrän mukaan, vaan fiiliksen mukaan. Aika hyvin sain ruokailut kuitenkin pidettyä hiilaripainotteisina, hieman proteiinia ja vähän rasvaa mukana. Sukulaisissa pääosin ruokailin. Ja tuli syötyä paljon.. Laskin, että söin 7 kertaa tuona päivänä. Illalla tää määrä kyllä tuntui.. Nukkumaan mennessä oli sellainen olo, etten enää ikinä syö tällaista määrää hiilaripainotteista ruokaa :D
Koska viime viikolla senttimäärä ei laskenut edes paria milliä, ajattelin vähentää ruokamäärää. Teen niinkin hurjat vähennykset kuin puurosta pois 1 ruokalusikallinen hilloa, kokonaisen banaanin sijaan puolikas palautusaterialla, ja vain 1 ruokalusikka öljyä päivällisellä. Näillä saan jo sen noin 100 kaloria vähemmäksi. Jos se ei auta, ensi viikolla sama vähennys kalorimääräisesti.
Mä muuten luulen, että mun dieetti jatkuu pidempään, kuin marraskuun loppuun. Jos en ole silloin pudottanut tarpeeksi, niin jatkan dieettiä, kunnes olen. Välissä saatan syödä jouluna pari päivää vapaasti, riippuu miten pitkään jatkan. Joka tapauksessa tulen olemaan vielä joulun aikaan (mulle) melko pienillä kaloreilla, koska en halua tietenkään suoraan dieetiltä hypätä normaaliin ruokavalioon, vaan lisään määriä pikkuhiljaa.Voin sitten siitä sopivasti jatkaa kalorimäärillä mun normaalin yli, jolloin ruokailu tukee voimakauden aloittamista. Mikäli se hiihtokausi ei välissä tule. :D Pahalta näyttää sen suhteen :(
Anteeksi sekava postaus, en jaksanut saada parempaa aikaan. :D Hyviä viikonjatkoja vaan teille, jotka mun juttuja jaksatte lukea!
Töiden takia jätin hetkeksi aerobiset pois, ettei tule liikaa kuormitusta. Olen kuitenkin jalkeillani aika monta tuntia päivästä, koska työ on siivousta. Alkuun kesti pari päivää tottua unirytmiin ja jalkojen rasitukseen, mutta nyt olen jo ihan sujut niiden kanssa. Olen käynyt lauantaisin juoksemassa tai uimassa. Nyt meinasin lisätä tiistaille tai torstaille yhden kerran juoksemista, koska lauantait on varattu uimiselle. <3 Oli ihanaa päästä altaaseen piiitkästä aikaa. Tuntui, ettei koko uintitaukoa olisi edes ollutkaan. :D Vaikka hengästyin toki nopeammin.
Mites salitreenit? Jokainen treeni on ollut toisestaan poikkeava tämän parin viikon aikana, ja niin tulee olemaan ainakin tämän viikon. :D Alku on mennyt lähinnä etsiessä oikeita liikkeitä erinäisten ongelmien takia. Olen myös vaihdellut liikejärjestystä lisää, ja toistomääriä. Varsinkin selän ja takareisien hermotuksen kanssa on ongelmaa. Ne ovat töiden kautta rasituksella koko viikon, ja olen treenannut ne vasta torstaina. Jos työt jatkuvat, pitänee vaihtaa ne alkuviikolle, niin ehkä treenikin sujuisi paremmin.
Ruokapuolella menee suht hyvin. Pieni, sopiva nälkä kerkeää tulla ennen ruokailua, muttei liian iso. Loppuviikosta voimatasot ovat kuitenkin heikot, joka voi olla myös töiden syytä. Heikon olon takia kuitenkin tankkailin sunnuntaina. En mitenkään tarkan määrän mukaan, vaan fiiliksen mukaan. Aika hyvin sain ruokailut kuitenkin pidettyä hiilaripainotteisina, hieman proteiinia ja vähän rasvaa mukana. Sukulaisissa pääosin ruokailin. Ja tuli syötyä paljon.. Laskin, että söin 7 kertaa tuona päivänä. Illalla tää määrä kyllä tuntui.. Nukkumaan mennessä oli sellainen olo, etten enää ikinä syö tällaista määrää hiilaripainotteista ruokaa :D
Koska viime viikolla senttimäärä ei laskenut edes paria milliä, ajattelin vähentää ruokamäärää. Teen niinkin hurjat vähennykset kuin puurosta pois 1 ruokalusikallinen hilloa, kokonaisen banaanin sijaan puolikas palautusaterialla, ja vain 1 ruokalusikka öljyä päivällisellä. Näillä saan jo sen noin 100 kaloria vähemmäksi. Jos se ei auta, ensi viikolla sama vähennys kalorimääräisesti.
Mä muuten luulen, että mun dieetti jatkuu pidempään, kuin marraskuun loppuun. Jos en ole silloin pudottanut tarpeeksi, niin jatkan dieettiä, kunnes olen. Välissä saatan syödä jouluna pari päivää vapaasti, riippuu miten pitkään jatkan. Joka tapauksessa tulen olemaan vielä joulun aikaan (mulle) melko pienillä kaloreilla, koska en halua tietenkään suoraan dieetiltä hypätä normaaliin ruokavalioon, vaan lisään määriä pikkuhiljaa.Voin sitten siitä sopivasti jatkaa kalorimäärillä mun normaalin yli, jolloin ruokailu tukee voimakauden aloittamista. Mikäli se hiihtokausi ei välissä tule. :D Pahalta näyttää sen suhteen :(
Anteeksi sekava postaus, en jaksanut saada parempaa aikaan. :D Hyviä viikonjatkoja vaan teille, jotka mun juttuja jaksatte lukea!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)