Juhannusta ja kehitystä

Lähiaikoina on tapahtunut paljon kaikenalaista, tai no niinhän minulle yleensäkin! Tuntuu, että mulle tapahtuu viikossa enemmän kuin muille vuodessa. Ainakin on rikasta elämää.

Juhannus meni kaikin puolin hyvin! Päällimmäisenä liikuntapuolelta onkin jäänyt mieleen juhannuksen juoksulenkkini. Lähdin vain juoksemaan, minun vauhtiani, eli alle kävelyvauhtia. En välittänyt sykkeistä, muuta kuin että ne pysyvät peruskestävyysalueella. Oli rento fiilis, ilma raikasta ja hieman ripeksi. Ihanat maisemat! Lähdin juoksemaan niin sanottua Siltojen lenkkiä, eli käytännössä koko reitti menee järven lähettyvillä. Juoksin niin pitkään kuin huvitti, ja juoksinkin 35 minuuttia! Vasta puolen tunnin jälkeen alkoivat pohkeet painaa.

Olen todella tyytyväinen, että jaksoin juosta noin kauan putkeen. Eivätkä pohkeet painaneet tonnia seuraavina päivinä, niinkuin lepoviikolla juostessani kaksi kertaa vartin. Olen siis todella edistynyt! Samalla ymmärsin, että olen tehnyt sen perinteisen virheen, etten ole poistunut tarpeeksi mukavuusalueeltani. Mutta toisaalta, tuon nilkkani takia on parempi aloittaa liian hiljaa kuin liian lujaa.

Kävin maanantaina taas juoksemassa, taas alle kävelyvauhtia. Ajattelin lisätä vauhtia vasta silloin, kun jaksan juosta putkeen tunnin. Perjantaista rohkaistuneena päätin juosta 3x15 minuuttia, väleissä pari minuuttia kävelyä. Juoksinkin viimeisenä "varttina" 20 minuuttia! Huh, tuntuu, että tämä kehitys on tullut ihan yhtäkkiä. Eihän siihen mene enää kauaa, kun sen tunnin juoksen. Olihan tuokin lenkki jo 50 minuuttia, vaikkakin osissa. 

Treenirintamalle kuuluu ihan yhtä hyvää. Mistä tätä energiaa pursuaa? Vaikka vatsani on taas reistaillut, ei se ole oikein reeneissä näkynyt. 

Lopetin pari viikkoa sitten sen kuntosaliohjelman käytön, ja rupesin soveltamaan itse treenejä. Olen yhdistellyt crossfittia, kehonpainoharjoittelua, tasapainoharjoittelua ja normaalia kuntosalia. On tuo toiminnallinen harjoittelu minun juttu! Kuntosalille mennessä intoa riittää vielä enemmän kuin ennen, kun vaihdoin harjoittelutapaa. Tämän viikon lopuilla tulee vielä postaus, jossa kerron mun treeneistä enemmän.

Lonkkaongelmienkin syy on selvinnyt! Ongelma on luultavasti tullut kasvuvaiheessa, ja reisiluun 'paikka' lonkkaluussa on luultavasti hieman väärän muotoinen. Toinen syy, mitä fyssa mietti, oli rusto-ongelmat. Nuo molemmat selittäisi myös kivun, joka mulle tulee pakaran venytyksissä lonkkaan. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta ei ole. Mun pitää vain opetella parempi kyykkytekniikka, ja sellaisia liikkeitä joissa lonkkaan tulee pienempi kuin 90 asteen kulma, ei suositella. Eli esim. pystysuuntainen jalkaprässi ja syväkyykky on bännissä. Samoin lonkankoukistajan venytykset, ellei ole ihan jumissa. Olen onnistunut sillä mun spagaattivenyttelyllä ärsyttämään tuota ongelmaa. En siis enää haaveile spagaatista. Olisihan se ultimaattinen liikkuvuus ja elastisuus kivaa, mutta ei näköjään ole mulle. Onneksi ongelmat eivät ole tuota pahemmat, eivätkä estä kokonaan kuntosalia.

Ja nyt, kerrankin mulla on kuvia jakaa tänne blogiinkin! Olen saanut yhä viallisen  älypuhelimeni takaisin, ja sillä on kuvia otettu. Käytiin myös juhannuspäivänä kuvailemassa luontokohteissa kaverini kanssa. 

Juhannusaattona grillattiin vanhempien kanssa, sain myös harvinaista herkkua eli gluteenittomaan kauraan tehtyä vegaanista raparperipiirakkaa <3 Illalla mentiin veneellä rantaterassille ja lavalle, meidän veneellä ja sen vauhdilla kesti tunti. Mutta mikäs siinä maisemia katsellessa. Rantaterassilla oltiin parisen tuntia, yöllä kahden jälkeen lähdettiin veneellä erääseen kotasaareen kahveelle. Nuotiokahvia yöttömänä yönä aamukolmelta, ihan mahtavaa. Oli todella kaunista. Kuten aikaisemmin totesin, kaikin puolin onnistunut juhannus, koko viikonloppu. 

Juhannuspäivän kuvailuja, isolta suolta. Tuolla oli ihanan rauhallista, vain monien eri lintujen ääniä ja sateen ropinaa. 

Tässä näkee, kuinka linssimäärä moninkertaistuu idätyksessä! Laitoin tuohon hillopurkkiin linssejä noin 1,2 dl. Tuollainen määrä oli valmiita ituja.

Juhannusyönä kolmelta.

En olisi ikinä uskonut, että joskus laittaisin kehityskuvia tänne blogiin. :D Nyt kuitenkin kävi näin. Kokeilin eilen tuota mustaa paitaa ensimmäistä kertaa päälle sitten viime kesän. Ensimmäinen ajatus oli "Hetkinen.. Eiks tää ollu viime kesänä iso"? Eikun vanhoja kuvia kaivamaan, ja samat kamppeet päällä vertailukuvia ottamaan. Valitettavasti en omaa kokovartalopeiliä, joten jaloista en saanut kuvaa. Voin kyllä kertoa, että ovat nekin kasvaneet. Nyt ymmärrän paremmin, miksi ne housutkin tuntuu nykyään niin pieniltä.. Olen kuitenkin todella tyytyväinen kehitykseen, ottaen huomioon sen, että viime talvena olin lähes 3 kk treenaamatta. Nyrjäytin myös nilkkani, jonka jälkeen en päässyt kuukauteen ollenkaan treenaamaan. Tuntui, että vaikka tekisi hauista, ottaa sekin nilkkaan. Huomionarvoista on myös se, että painan nykyisissä kuvissa ainakin 5 kg enemmän kuin viime kesäisissä, mutta silti olen hoikempi uusissa.

Juoksukunnosta vielä sen verran, että harmittaahan se, kun viime kesän taso on niin kaukana nykyisestä. Silloin kävin tuosta vaan juoksemassa 7 kilometriä pk-vauhtia, ja muutenkin jaksoin juosta kympin lenkkejä. Nyt minun pitää koko ajan olla kuulostelemassa jalkaa, eikä tuollaisista määristä - taikka sellaisesta juoksukunnosta - ole tietoakaan. Mutta pikkuhiljaa, kyllä mä vielä kesän lopussa juoksen pitkiä, kokonaisia lenkkejä!

Eiks oo hieno hammastahnatuubi. Kesäkuu 2015.

Elokuu 2014

Kesäkuu 2015.

Elokuu 2014.