Sittenkin lepoviikko

Lauantaina ja sunnuntaina vatsaongelmat vetivät mut täysin väsyneeksi, en päässyt ylöskään normaaliin aikaan. Sunnuntaina suunnittelin maanantain treeniä, ja totesin ettei tule mitään. Aivot ei toimi. Lepoviikon paikka.

Ja senhän otin rennosti. Tai no, minun tavallani aktiivisen rennosti! Lepoviikko oli jälleen kerran aikaa harrastaa kaikkea muuta liikuntaa. :D Tämä toimii hyvin siksi, koska salilta palautuminen kestää monta päivää, aerobisesta vain muutamista tunneista päivään, paitsi jos tekee oikein kovan treenin kuten maratoonin. Sellaistahan en tehnyt.

Maanantai alkoi juoksumerkeissä. Oli tarkoitus juosta 3 kertaa 10 minuuttia, alku- ja loppuverryttely sekä väleissä pari minuuttia kävellen. Noh, innostuin liikaa.. Ja juoksin 2 kertaa vartin. Silloin se tuntui hyvältä, vaikka pohkeissa vähän särki. Seuraavana päivänä ei tuntunut hyvältä. Eikä sitä seuraavana, eikä eilen, eli torstaina. Eikä oikeastaan vielä tänäänkään.  Pohkeet olivat vielä torstaina niin jumissa, että sain juostua 6 minuuttia, kunnes totesin että nyt loppu tämä. Pohkeet on tulessa.

Tiistaina kävin pyöräilemässä aamulla! Lähdin rennosti polkemaan Junttiselän, eli Pyhäjärven pienemmän osan ympäri. Jostain syystä lenkki ei kuitenkaan ollut lainkaan rentouttava. Stressasin muista asioista, ja se heijastui tänne. Lisäksi, alun noin 7 kilometriä pitkä tie oli hiekkatie, joka oli täynnä irtokiviä. Olevinaan se oli kai soraa, mutta sellaista soraa, joka kepeästi rikkoisi auton renkaatkin. Niitä pahimpia väistelin ja kiitin onneani, että allani on maastopyörä. Toinen osuus taas.. Jalat olivat oudon sipissä ja tuli välillä isoja tuulenpuuskia. Sekin sellaiset 7 kilometriä olisiko. Loppu sentään meni hyvin! Nimittäin luvassa oli parin kilometrin loiva alamäki, jonka viiletin yhtä lujaa kuin Pyhäjärvi-ajossa fiilistelin. Se kruunasi lenkin. Sitten oltiinkin kämpällä. Koko lenkki yhteensä 17 kilometriä. Päälle tunti meni juomataukoineen.

Tänään mulla oli rullaluistelukurssi, yhden päivän juttu. Pari vuotta sitten innostuin rullaluistelusta, ja viiletin 9 kilometrin lenkin tuosta vaan Kuopion mäkisiä maastoja. Toisella kertaa ei mennyt niin hyvin. Verensokerini oli syystä tietämättömästä alhaalla, ja lähdin heikotuksissa vielä mäkisemmälle reitille, tutkimaan uutta seutua.. Horjuin, ja meinasin kaatua todella monesti. Lopulta luovutin, ja kävelin 5 kilometriä rullikset kädessä takaisin. Tuosta kerrasta jäi rullaluistelukammo, en ole uskaltanut kertaakaan sen jälkeen luistella. Kynnys on ollut suuri. Siksi kurssi.

Käytiin läpi kaikki perusteet ihan suojien laittamisesta asti. Opeteltiin vaihe vaiheelta (oli yllättävän hikistä puuhaa) rullaluistelutekniikka läpi, sitten vielä pari jarrutustekniikkaa. Lopuksi lyhyt lenkki, siis ihan vain että tulee luisteltua "maastossa" puolisen kilometriä. Tuon lenkin lopuksi huomasin, että hetkinen, rullaluisteluni on varmaa, eikä minua kammota! Mahtavaa. Alussa minua pelotti edes lähteä liikkeelle, ja nilkat horjuivat - luultavasti jalan virheasennon aiheuttaman nilkan heikkouden vuoksi. Jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, ja varmasti tulen käymään tänä kesänä rullaluistelemassa :) En välttämättä heti pitkiä lenkkejä, mutta rullaluistelua kuitenkin. Alkaa olla vähän liikaakin näitä kesäharrastuksia mulla, ei tahdo aika riittää.. Kaikki urheilu on liian kivaa.

Olen myös aktivoitunut huoltamaan kehoa! Vihdoinkin. Viikonloppuna tein selän keppijumppaa ja venyttelin ylävartaloa, maanantaina alakeholle harjoitteita ja venyttelyä. Keskiviikkona Lacrosse-pallolla ylävartaloa, etenkin selän hierontaa. Eilen piitkä, melkein puolitoistatuntinen venyttelysessio. Olen saamassa vanhoista kehonhuoltotavoistani taas kiinni.

Onhan mulla yksi merkittävästi liikuntaa hankaloittava asiakin, josta en edes muistanut mainita viime viikolla kirjoitellessani. :D Nimittän se lonkkavaiva, josta mainitsin kerran hieronnan yhteydessä. Sepäs ei ollutkaan kerrasta ohi! Se on alkanut muljuilla useammin, pahemmin. Ei vieläkään kivuliasta, mutta häiritsevää. Jollain tapaa pois paikoiltaan siis. Viime viikolla kyykätessä muljusi vasen jalka ihan kunnolla. Juostessa se ei muljua, mutta kävellessä on sen verran pitemmät askeleet, että tuntuu outo venytys. Pitää varoa askelia, ettei veny liikaa. Välillä tuntuu levossakin tuo venytys, ja alkaa yhä pienemmistä asioista muljuta tuo lonkka. Se on myös suuri syy, miksi tämä viikko on lepoviikko.

Tuntuu, etteivät vasemman jalan ongelmani vain ota loppuakseen: Joulua ennen nyrjähdys, siitä suoraan virheasentoon, siitä sitten lonkkaongelmiin.. Mitäs seuraavaksi? Onhan se piriformiksen syndroomakin pari vuotta sitten käyty läpi, se silloin tällöin oikuttelee vieläkin ja on kai loppuiän vaiva.

Mulla on kuitenkin fysioterapeutille aika maanantaina tuon jalan takia. Aion ensi viikolla myös treenata, mutta liikkeet riippuvat jalkojen suhteen lonkasta. Toivon niin, että kyykkääminen yhä onnistuu, enhän ole päässyt kyykkäilemään kuin pari vaivaista kuukautta!

Tänään sain myös hassun päähänpiston: Söin salmiakkia. Söimme kaverini kanssa puoli pussia salmiakki mixiä, ja molemmat kärsitään nyt erilaisista vatsakivuista, ongelmavatsaisia kun ollaan :D En ole syönyt sitä varmaan 3-4 kuukauteen. Oli hyvää, mutta vatsa ei ole samaa mieltä. Turposi jo alle pari tuntia syönnin jälkeen, ja selkä tuli kipeäksi, kun menee notkolle aina turvotuksen myötä.

En ole kirjoitellut syömisistä pitkään aikaan mitään, tulee selitettyä itse personal trainerille niin paljon. Jossain vaiheessa teen kuitenkin pelkästään ruokatottumuksistani blogimerkinnän.

Kaikesta huolimatta viikosta jäi positiivinen kuva. Olen rentoutunut, sitä kaipasinkin. En jaksa nyt stressata tuota lonkkaa, pääsinhän jo nyt juoksemaankin vaikka piti vasta loppukesästä. Huomenna on vielä loppusilaus lepoviikkoon, lähdemme käymään seikkailupuisto Pakassa :) Rakastan tuollaisia kiipeilypuistoja. Sitten jaksaa taas ensi viikon reenailla, kun on tämä viikko vietetty tasan niinkun tahtoo ja levätty!