Seikkailupuisto Pakka

Käytiin viime viikonloppuna Seikkailupuisto Pakassa kiipeilemässä. Kyseessä on siis köysiratapuisto, eli puihin on kiinnitetty vaijereita, joita pitkin sitten kiipeillään. Turvavaljaille on omat vaijerit ja sitten tietysti kävelyvaijerit, joiden päälle on laitettu esim. lankkuja joita pitkin kävellään.

Rata sijaitsi 3-10 metrin korkeudessa, keskimäärin 5 metrin korkeuksissa, mutta korkein kohta oli 10 metriä! Sieltä oli aika hurjan tuntuista hypätä tyhjän päälle vaijeriliukuun.

Matala rata. Alhaalla kuljeskelee henkilökuntaa, joka oli katsomassa, että kaikki on ok. Tarvittaessa neuvoi.

Olen käynyt aikaisemminkin tällaisessa puistossa, ja tunnelmat sen perusteelta olivat ristiriitaiset. Kyseessä oli Lappeenrannan Flow Park, jossa sain paniikkikohtauksen yläilmoissa. Korkeanpaikankammon takia siis :D Ja mun piti tulla vielä pari puunväliä taaksepäin, että pääsin takaisin portaille ja alas.

Alussa oli kolme helpompaa rataa, jotka olivat myös matalempia. Mulle ne tuntui lähinnä lämmittelyltä, eikä korkeanpaikankammosta ollut tietoakaan. Mutta sitten, kun lähdettin vaikeammille eli oransseille radoille, niin ensimmäisenä oli paha paikka. Piti kivuta puuta pitkin ylös 5 metriin! Olihan siinä siis tapit, joita pitkin kiivettiin. Kyllä vatsanpohjasta kouraisi tuossa kohtaa.

Oransseilla radoilla oli jotain vaikeitakin kohtia, jossa joutui pähkäilemään, mitenhän tästä oikein yli pääsee.. Olin kuitenkin luova ja kaikkiin keksin ratkaisun nopeasti. Jossain vaiheessa radat alkoivat nousta korkeammalle, ja tuli se 10 metrin kohtakin. Mutta mitäs, mullapa ei tullut siellä korkeanpaikankammoa ollenkaan! Toissavuonna olin saanut paniikkikohtauksen jo radan alkuvaiheessa, mutta nyt en saanut edes 10 metrissä. Ei kammottanut pätkääkään. Katselin vain reunalta, että korkealla ollaan. Siinä vaiheessa ei maan tasolla olevien äänet enää kuuluneet.

Pahinta olivat liu'ut. Tiedättekö lasten leikkipuistoissa niitä vaijeriliukuja, jossa istutaan mustan mötikän päälle ja liu'utaan parikymmentä metriä? Täällä oli samanlaisia, mutta ilman sitä istuinta, valjaiden varassa! Liu'ut olivat välillä myös käsittääkseni jopa yli sata metriä pitkiä. Kyllä se vähän laittoi mietityttämään, kun piti 10 metristä hypätä tyhjän päälle. Ei vain auttanut jäädä harkitsemaan, sitten vaan matkaan ennenkuin ei uskalla mennä ollenkaan.

Seikkailupuisto on kaikkiaan hieno kokemus. Siinä pääsee testaamaan rajojaan todella. Tiedän, millaista on kulkea noita ratoja, kun pelko kouraisee vatsanpohjaa. Mutta suosittelen silti myös kammoisille! Tällaiset kokemukset karaisevat aika hyvin sitä kammoa pois.

Rata ei ollut haastava pelkästään kammon vuoksi. Siinä tarvittiin myös kehonhallintaa ja tasapainoilua. Jos haluaa oikein extremen, voi kokeilla mennä ottamatta käsillä tukea. Ei ihan vielä multa sujunut!

Fiilis jäi vähän tyhjäksi, koska odotin vaikeampia ratoja. Lappeenrannan Flow Parkissa oli paljon vaikeampia ratoja, sellaisia, että hiki tulee varmasti. Vaikka tuli kyllä näissäkin. Vaativat siellä jo lihasvoimaa. Kuitenkin mieluummin olisin aloittanut Pakan kaltaisesta puistosta. Flow oli liian vaikea, mutta nyt se olisi sopiva.