Herkuton marraskuu

Jossain päin internettiä silmiini osui lause, jossa mainittiin herkuton marraskuu. Tästä sain heti idean! Pidänpä itsekin herkuttoman marraskuun.

Herkuton marraskuu tukee sopivasti laihduttamista (inhoan tuota sanaa, mutten keksi parempaa toiminnalleni), sillä luulisi herkuttoman kuukauden laittavan rasvat liikkeelle. Tarkoitukseni ei ole edelleenkään vetää kitudieettiä - voin aivan hyvin vaikka kerran viikkoon vetää isompia annoksia, jotta aineenvaihdunta pysyy vilkkaana, jos vaikuttaa hidastuvan liikaa.

Tarkoitukseni on pysytellä täysin herkutta, mutta sillä on isompi merkitys minulle kuin joku herkkulakko. Haluan kokeilla, onko minusta siihen. Jos olet lukenut merkintöjäni, jossa kerron ahmimishäiriöstä, niin tämä liittyy siihen.

Koen, että asenteeni herkuttelua kohtaan on muuttunut rajusti syksyn aikana, hyvään suuntaan. Vaikka nykyäänkään en osaa pitää herkkuja kaapissa ilman niiden pakollista syömistä, olen opettelemassa sitä. Uskokaa tai älkää, mulla on ollut ainakin 3 viikkoa iso suolapähkinäpussi kaapissa. Tää on mulle saavutus! Avattuhan se, ja olen siitä välipalaksi popsinut pähkinöitä, sekä herkkupäivänä enemmän herkuksi. Mutta se, ettei mulle ole enää aikoihin tullut yhtäkkistä herkkuhimoa ja pakkomiellettä ahmia itsensä liian täyteen.

Luulen, että mun asenne herkkuihin on nykyään tarpeeksi terve herkuttomaan marraskuuhun. Tarkoitukseni, kuten sanoin, on kokeilla, onko minusta siihen. Testaan sietokykyni rajoja - vaikka tekisi mieli, niin pystynkö pitämään lupauksen, jonka olen itselleni tehnyt? Jos tähän pystyn - ja niin vahvasti uskon- ei ahmiminen enää vaivaa. Myös testin jälkeiset pari viikkoa voivat olla vaikeat. Tuleeko silloin sellainen olo, että nyt kun saan syödä, niin syödääs sitten?

Edistymisestä kertoo myös se, että tällä hetkellä vieressäni on puoli pussia taateleita, jotka on täytetty mantelimassalla. Söin näitä puoli pussia, mutta ei vaan tee enää mieli. Yksi osasyy on se, että mantelimassa aiheutti lievän allergisen reaktion - yksi ruoka lisää allergisoivien listalle, hurraa :D Tunsin, kuinka hengitystieni menivät hieman tukkoon, joten lopetin. Mutta ennen tämä ei olisi ollut mahdollista. Olisin ahminut kaikki, vaikka olo olisi ollut paha. Silloin viime talvena tein tuota paljonkin.

Mitä kauemmin aikaa viime talvesta on kulunut, sitä oudommalta tuo ajatus tuntuu. Miten saatoin edes päästä sellaiseen tilaan, jossa en todellakaan hallinnut syömisiäni? Kyllähän minä syyt tiedän, suurin osasyy oli ruokavalio. Oudoltahan se tuntuu, että kitudieetillä itseni tuollaiseen jamaan sain. Onneksi nyt on toisin. En todellakaan aio tehdä samaa virhettä uudestaan. Jos dieetti ei kulje, niin mieluummin pysyn tässä painossa, kuin otan kilot väkisin pois.