Mun suhtautuminen painonpudotukseen - tai mun tapauksessa mittojen pudotukseen - on muuttunut aika paljon vuodessa.
Katselin tässä vanhaa ruokapäiväkirjaa, juurikin noilta viime syksyn painonpudotuksen ajoilta. Lähinnä etsiäkseni tavoitemittoja, mutta samalla päädyin sitten muistelemaan, millaista vuosi sitten oli. Olin silloin todella motivoitunut, ja halusin osata kaiken itse. Etsiskelin netistä tietoa ruokavalioista ja järkevistä makrojakaumista, joista sitten muodostin oman linjani, joka oli 30/30/40. Eli melko vähähiilarisena mentiin, mutta ei kuitenkaan karppaajana. Hiilarit pysyi yleensä kuitenkin 120 paikkeilla.
Tuolloin kaikki meni hyvin, pudotin kuukaudessa painoani noin 3 kiloa. Muistan olleeni silloin tyytyväinen siihen, kuinka hoikalta näytin. Näytin urheilulliselta - lantiolta erotti luut ja lihakset erottuivat (mitä nyt niitä silloin edes oli), mutten siis näyttänyt anorektiselta, vaikka kuvaus saattaa siltä kuulostaa kun luista puhun. Painoin vähimmillään 64,2 kiloa. Pituutta on 171 cm.
Tuo dieetti oli siitä ongelmallinen, että aloittaessa jätin kaikki viljat paitsi kauran pois, koska viljaongelmani olivat vain pahentuneet kesän aikana. En sitten dieetin jälkeen osannut enää syödä normaalisti. En vain tiennyt, mistä saan tarpeeksi hiilareita. Lisäksi ruokamääräni olivat jokseenkin vääristyneet - ihmettelin, miksi mulla on ison ruoka-annoksen jälkeen noin tunnin päästä nälkä. Noh, sanotaanko, että nykyään syön kaksinkertaisesti tuohon verrattuna pääaterioilla, ihan kirjaimellisestikin hiilarien suhteen.
Tuota kun jatkui, eikä keho saanut tarpeeksi ravintoa liikunnan suhteen, alkoivat sitten ruokailuongelmat. Mulle alkoi tulla ahmimiskohtauksia. Ensin kerran viikkoon, sitten kahdesti, sitten kolmeen kertaan.. Lopulta joka päivä, melkein kokoajan teki mieli herkkuja. Aloinkin sitten syödä niitä, ja mun lempparit olivat överirasvaiset suklaakeksit. Ne olivat vehnää, joten vatsa ei tästä oikein tykännyt, vaan tammikuusta huhtikuuhun se oli kroonisesti turvonnut palloksi. Sitten hankin personal trainerin, jolla sain onneksi tietoa mulle sopivista hiilarinlähteistä ja tarpeeksi kaloreita sisältävän ruokavalion. En kuitenkaan tästä pt:stä hirveästi blogissa puhunut, koska muuten tuntui, että rahat olisivat menneet hukkaan. Herkuttelukohtaukset loppuivat siihen, mutta keväällä painoni oli kerennyt kivuta 74-75 kiloon. Eli ei oltu kuin 1,5 kilon päässä siitä lukemasta, mitä olen enimmillään elämässäni painanut (joka oli muuten osasyynä siihen, että nykyään olen näin liikunnallinen). Mun piti vain keväällä ensinnäkin myöntää, että oon aika pahasti kusessa mun ruokaongelmien suhteen, ja piti keksiä jostain työttömänä rahaa saadakseen pt:n palkattua.
Tästä pääsenkin sitten tähän päivään. Mun herkutteluhimot ovat laskeneet, mutta tuo talven jakso on jäänyt piilemään taustalle. Olen nykyään aikamoinen tunnesyöjä, mutta onneksi mua ei sitten usein ahdistakaan niin paljoa, että herkkuihin tarttuisin. :D Jotakin outoa tässä on kuitenkin sattunut, koska en enää tykkää oikein mistään herkuista. Suklaa ja kaakao on vain pahaa, ja sitä en edes saisi syödä. Pahaa! Ennen rakastin sitä. Samoin pahaa ovat ne rasva-sokeri-mätöt. Nykyään parhausherkkua ovat mm. pehmeät kuivatut taatelit ja kauraomenapaistos <3
Koska painoni on edelleen 72-73 paikkeilla, niin ajattelin taas ruveta dieetille. Tästä pääsenkin siihen, mistä aloitin: Lueskelin tänään ruokapäiväkirjaa, ja totesin, miten erilailla ajattelen nykyään. Paljon on näistä vuoden kujeista opittu.
Nyt en edes aio ottaa tavoitepainoa, vaan otan tavoitemitan. Ja nimenomaan yhden mitan, nimittäin lantionympärys. Vyöräröä on edes turha yrittää mittailla, koska viimeiset kolme viikkoa olen ollut antibioottien takia kuin pallo. Siksi lantio, koska siihen ei turvonneisuus vaikuta. Tämänhetkinen tavoitemitta on 6 cm päässä, eli se meinaa mun kohdalla noin 6 kg rasvaa pois. Mikäli tämä pitää yhä paikkaansa, 67 kiloa olisi se mulle hyvä paino tällä hetkellä. Haluan tämän tietää siksi, että puntarilla on helpompi seurata samassa pysymistä kuin mitoilla.
Yksi pääeroista vuoden takaiseen on suhtautuminen ruokaan ylipäätään. Nyt suunnittelin pohjan, jonka mukaan syön. En mittaa ruokien painoa, vaan otan suunnilleen saman verran joka päivä. Jos joku päivä tekee mieli syödä aamupalaksi muuta kuin puuroa - jota päivää ei varmasti hetkeen tule, koska puuro on hyvää - niin sitten syön muuta kuin puuroa, ilman mitään kalorien mittaamisia. Osaan katsoa suunnilleen sopivat määrät makroja, ja sillä mennään. Rennosti. Ei myöskään ole kauhun paikka, jos yhtenä päivänä menee ylimääräinen ruokalusikallinen hilloa puuroon.
Laitoin kaverille tänään viestin, jossa puhuin aiheesta. Siinä sanoin näin: "..Mut nyt mulla on taas motivaatioo ja oon järkevämpi! Kirjotin tähän (ruokapäivä)kirjaanki et "Jos on nälkä, lisää ensin aamupalalle ja lounaalle". Kiteyttää hyvin, missä oon muuttunu. Vuos sit oisin vaan jatkanut samalla tavalla".
Tää viesti kertoo hyvin sen, mitä on vuodessa tapahtunut. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että lisään ennen dieetin loppumista kaloreita - kun nyt taas kirjoitin omiin ohjeisiinikin, että lisää ensin aamupalalle. Nyt mun periaate on se, että syön juuri sen verran, että riittää mulle, ja on pieni terve nälkä. Se on sopiva mittari oikealle annoskoolle painoa pudottaessa.
Nyt mulla on motivaatio huipussaan, ja otan asian rennommin. Eiköhän tää tällä kertaa mene paremmin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti