Viimeisen kuukauden tekemiset

Mulla on ollut viimeiset kaksi viikkoa varmaan joka päivä aikomusta kirjottaa blogiin, kun on ollut asiaakin valtavasti. Mutta hopsansaa, niin se vaan aina on jäänyt.

Mulle tapahtuu paljon, joten niin on tapahtunut myös liikunnan saralla. Yritän siis kertoa asiani lyhyesti, koska muuten tää postaus on kilometrin pituinen. :D

Viime blogimerkinnän jälkeen..:

..Loukkasin heti jalkani, enkä voinut juosta 3 viikkoon tämän vuoksi. Olin edellisenä iltana käynyt juoksemassa vitosen ensimmäistä kertaa koko kesänä. Vitosen! Peruskestävyysvauhtia, eli 5,5 km meni aikaan 1 h 15 min. Olin euforiassa. Mitä tästä opin? Älä jätä kulmikasta läppäriä lojumaan lattialle. Yöllä kun kävin vessassa, paluumatkalla löin pikkuvarpaani siihen. Seuraavana aamuna varvas oli musta ja siihen särki. Eikä tässä vielä kaikki! :D Samana aamuna sain lasinsirun toiseen jalkaan. Siinäpä sitten nilkuttamaan päivystykseen, onneksi matka on vaivaiset 400 metriä. Ei löydetty sirua eikä varvas ollut murtunut.

..Sen kolmen viikon jälkeen juoksin kahdesti, kunnes loukkasin taas jalkani. Rupeaa ihan naurattamaan, kun kirjoitankin tätä. Miten mä voin olla näin tapaturma-altis? :D Olin laittamassa rinkkaa Jyväskylän matkakeskuksen lokeroon, kunnes löin nyrjähtäneen nilkkani, juuri sen samaisen kohdan nivelsiteistä kaapin kulmaan. Onneksi tämä kesti vain viikon pari.

..No nyt kun aloitin juoksemisesta, niin sillä jatketaan. Viime viikolla pääsin jälleen juoksemaan. Ja eilen tein ennätyksiä! Viimeksi kun juoksin 3 kilometriä kesäkuussa, se meni aikaan 30 minuuttia. Eilen juoksin 3,2 kilometriä aikaan 24 minuuttia! Eli 3 km meni aikaan 22,5 minuuttia. Alan jälleen haaveilla viime kesäisestä juoksukunnosta.

..Eilen ei ollut hyvä päivä ainoastaan juoksemisen suhteen, vaan myös kyykkäsin 5x5 sarjoja 40 kilolla. Eli siis tanko+20 kg. Enää 5 kiloa, niin ohitan kuntotestien rajapyykin! Ja tuo meni kevyesti, vaikka viime viikolla 37,5 kg tuntui pahalta. Mulla ei ole koskaan mennyt kyykky niin kevyesti, kuin eilen.

..Olen muuttanut saliohjelmaani aikalailla. Ennen kävin kolme kertaa crossfit-tyyppisesti/kaikkea sekoitellen salilla. Heinäkuun lopussa olin tekemässä penkkiä salilla, kun entinen voimanostaja tuli avustamaan mua tekniikan kanssa! Hän neuvoi mua kokonaiset 20 min, ja sovittiin kyykkyreffit tulevalle torstaille. Hän neuvoi myös, millä tavalla minun kannattaisi treenata Pelastusopiston kuntotestejä varten. Tein siis uuden saliohjelman, ja viime viikolla aloitin käymään salilla 5 kertaa viikossa. Lyhempiä, enemmän voimapainotteisia kolmen liikkeen treenejä. Hyvin toimii, kuten edeltävästä voi päätellä.

..Olen päässyt kerran uimaan, kun uimahalli vihdoin aukesi. Uinti sujui hyvin, ja oli ihanaa päästä taas uimaan. ..Kunnes viime viikolla satuin sanomaan mummolleni, etteivät alaviisaudenhampaani ole vielä reistailleet koskaan. Manasin itselleni tulehduksen ja kasvavan hampaan! En siis tule uimaan seuraavaan kahteen kuukauteen, ennenkuin se leikataan pois. Mitä sanoin siitä tuurista?

..Olen nauttinut sushista, ravintola Soi Soi:sta ja muista Helsingin herkuista. Kävin siis Helsingissä pyörähtämässä ja siellä tuli syötyä kaikkea kivaa. Valikoima, sitä välillä tännekin kaipaisin.

..Ja olen myös kärsinyt siitä. Vatsa irtisanoi toimintansa hetkeksi, kun huomasin, että olen syönyt kaikkea normaalista poikkeavaa. En kadu.

..Helsinkiin liittyen.. Kävin raakaravintolan kassajonossa kuolaamassa raakaherkkuja, kunnes kassalla selvisi, että kaikessa on kaakaovoita. Voih! Pettymys oli aika suuri, kun olin harhaillut tunnin nälkäisenä löytääkseni tämän kahvilan. Täytynee odottaa, että pääsen itse tarpeeksi tehokkaiden koneiden äärelle tekemään omat kakkuni. Niiden kun piti olla asia, jossa ei ainakaan ole allergisoivaa!

..Olen käynyt toistamiseen Seikkailupuisto Pakassa.


Ja sitten aiheeseen liittymätöntä:

..Käytiin kiertämässä Saimaata, ja näin Anttolan ja Puumalan välillä SAIMAANNORPAN! Bongailin tätä koko vuoden Savonlinnassa asuessani, mutta ei halunnut esitellä itseään silloin.

Siellä se kivellä makoili.

..Samana päivänä kävimme katsomassa kaksia kalliomaalauksia, sekä tein kesän ensimmäisen ulkotreenin Savonlinnassa.

Minä ja kalliomaalaukset Astuvansalmella.

 ..Peruutin kuukauden pituisen ulkomaanmatkani viime tingassa. Ja sen sijaan sitten läksinkin tuonne Saimahalle.

..Puhuin kaksi viikkoa lähestulkoon pelkkää englantia. Ainakin kielitaito kehittyi!

..Olen syönyt oman maan kasviksia. Eli 1,5 x 1,5 cm suuria punajuuria ja nauriita, sekä salaatinlehtiä.

..Kerännyt marjoja. Ja se jatkuu vielä lopunkin marjakauden.

..Tilannut vihdoin uudet vaelluskengät! Olen toivonut siihen rahaa jo ties kuin kauan. Nyt ne tilasin. Ja samanlaiset mitkä viimeksikin, eli Chiruca Muflon 01. Parempia en voisi toivoa, paitsi ehkä pidon kannalta. Ovat hiponeet täydellisyyttä käytössäni, ja ovathan edelliset olleetkin 4 vuotta minulla. Vielä käyttökelpoiset, paitsi nilkkatuki on mennyt. Siksi uudet.

..Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, olen kuunnellut Angerfistia lähes kyllästymiseen asti. Tällainen olisi sitä minun tyylistä treenimusiikkia, jos sellaista kaipaisin <3

..Ainiin, onhan tähän kesään mahtunut paljon negatiivisiakin asioita: Stressiä on ollut enemmän kuin koskaan, ahdistusta ja masennusta asuinpaikasta sun muusta. En voi sanoa, että kesäni olisi ollut paras kesäni, kuten viime kesä, mutta ainakin reippaasti erilainen. Mutta turha niitä negatiivisia asioita on enää ajatella. Positiivisuudella voittaa aina, vaikka tilanne olisi mikä tahansa!

Seikkailupuisto Pakka

Käytiin viime viikonloppuna Seikkailupuisto Pakassa kiipeilemässä. Kyseessä on siis köysiratapuisto, eli puihin on kiinnitetty vaijereita, joita pitkin sitten kiipeillään. Turvavaljaille on omat vaijerit ja sitten tietysti kävelyvaijerit, joiden päälle on laitettu esim. lankkuja joita pitkin kävellään.

Rata sijaitsi 3-10 metrin korkeudessa, keskimäärin 5 metrin korkeuksissa, mutta korkein kohta oli 10 metriä! Sieltä oli aika hurjan tuntuista hypätä tyhjän päälle vaijeriliukuun.

Matala rata. Alhaalla kuljeskelee henkilökuntaa, joka oli katsomassa, että kaikki on ok. Tarvittaessa neuvoi.

Olen käynyt aikaisemminkin tällaisessa puistossa, ja tunnelmat sen perusteelta olivat ristiriitaiset. Kyseessä oli Lappeenrannan Flow Park, jossa sain paniikkikohtauksen yläilmoissa. Korkeanpaikankammon takia siis :D Ja mun piti tulla vielä pari puunväliä taaksepäin, että pääsin takaisin portaille ja alas.

Alussa oli kolme helpompaa rataa, jotka olivat myös matalempia. Mulle ne tuntui lähinnä lämmittelyltä, eikä korkeanpaikankammosta ollut tietoakaan. Mutta sitten, kun lähdettin vaikeammille eli oransseille radoille, niin ensimmäisenä oli paha paikka. Piti kivuta puuta pitkin ylös 5 metriin! Olihan siinä siis tapit, joita pitkin kiivettiin. Kyllä vatsanpohjasta kouraisi tuossa kohtaa.

Oransseilla radoilla oli jotain vaikeitakin kohtia, jossa joutui pähkäilemään, mitenhän tästä oikein yli pääsee.. Olin kuitenkin luova ja kaikkiin keksin ratkaisun nopeasti. Jossain vaiheessa radat alkoivat nousta korkeammalle, ja tuli se 10 metrin kohtakin. Mutta mitäs, mullapa ei tullut siellä korkeanpaikankammoa ollenkaan! Toissavuonna olin saanut paniikkikohtauksen jo radan alkuvaiheessa, mutta nyt en saanut edes 10 metrissä. Ei kammottanut pätkääkään. Katselin vain reunalta, että korkealla ollaan. Siinä vaiheessa ei maan tasolla olevien äänet enää kuuluneet.

Pahinta olivat liu'ut. Tiedättekö lasten leikkipuistoissa niitä vaijeriliukuja, jossa istutaan mustan mötikän päälle ja liu'utaan parikymmentä metriä? Täällä oli samanlaisia, mutta ilman sitä istuinta, valjaiden varassa! Liu'ut olivat välillä myös käsittääkseni jopa yli sata metriä pitkiä. Kyllä se vähän laittoi mietityttämään, kun piti 10 metristä hypätä tyhjän päälle. Ei vain auttanut jäädä harkitsemaan, sitten vaan matkaan ennenkuin ei uskalla mennä ollenkaan.

Seikkailupuisto on kaikkiaan hieno kokemus. Siinä pääsee testaamaan rajojaan todella. Tiedän, millaista on kulkea noita ratoja, kun pelko kouraisee vatsanpohjaa. Mutta suosittelen silti myös kammoisille! Tällaiset kokemukset karaisevat aika hyvin sitä kammoa pois.

Rata ei ollut haastava pelkästään kammon vuoksi. Siinä tarvittiin myös kehonhallintaa ja tasapainoilua. Jos haluaa oikein extremen, voi kokeilla mennä ottamatta käsillä tukea. Ei ihan vielä multa sujunut!

Fiilis jäi vähän tyhjäksi, koska odotin vaikeampia ratoja. Lappeenrannan Flow Parkissa oli paljon vaikeampia ratoja, sellaisia, että hiki tulee varmasti. Vaikka tuli kyllä näissäkin. Vaativat siellä jo lihasvoimaa. Kuitenkin mieluummin olisin aloittanut Pakan kaltaisesta puistosta. Flow oli liian vaikea, mutta nyt se olisi sopiva.