Juosta vai eikö juosta?

Ympäripyöräilyn jälkeen jalat olivat muussia. Olin ajatellut, että voin kai maanantaina kuitenkin yläkroppaa salille lähteä. Ei. Maanantai meni sängyssä maatessa ja kirjaa lukiessa. Tiistaina sitten sitä yläkroppaa salilla. Vielä loppuviikostakin tuntui, etteivät jalat olleet kunnolla palautuneet. Tein torstaina toisen yläkropan treenin ja perjantaina sitten normaalia kevyemmin jalkoja.

Olen ottanut salilla käyttöön leuanvetolaitteen, kun tuntuu, etten enää edisty niin hyvin leukojen kanssa. Tämä murskasi mun haaveet leuanvedoista ennen kesää, koska jouduin laittamaan niin paljon painoja pakkaan. :D Tuplaten mitä luulin! Mutta, eipä sitä muuten kehity kun tekemällä.

Olen huomannut myös kippileukojen hienouden! Kokeilin laitteessa kippileukoja. Olenkin tehnyt sarjat loppuun kippaamalla, jos en muuten saa. Ajatuksena oli kokeilla ihan pelkän tangon ja oman kehon painon kanssa kippileukoja, kunhan tulee mahdollisuus. Salilla kun tanko on sellaisessa paikkaa, että siinä ei hirveästi itseä heilutella lyömättä jalkoja johonkin.

Ruokapuolella menee niin ja näin. Ruokavalio toimii ruokamäärältään hyvin, eikä mielitekoja ole ollut ja ruoka on hyvää. Nyt pöyräilyä varten tehdyn tankkauksen + ylettömän mehunjuonnin takia sen ja pyöräilypäivän aikana, vatsaongelmat ovat tulleet takaisin. Jee! Tokihan yksi tekijä on myös se, että riisiproteiinini loppui alkukuusta, ja tilasin sitä myös silloin. Oli vain pieniä toimitusongelmia, joten sain ne viime perjantaina. Jouduin sen ajan käyttämään täysaikaisesti soijaproteiinia, jota käytän yleensä vain palautusaterialla.

Vaikka nuo asiat on saatu kuntoon, vatsa sanoo so what - en tottele silti. En keksi enää asioita, joista voisin saada ruokavaliossani oireita? Mun pitää ruveta nussimaan pilkkua asian kanssa, ja jättämään kaikki pienetkin mahdolliset allergisoivat pois. Sitten elänkin jo kohta pelkällä pyhällä hengellä. Tätä menoa kyllä! Eihän nämä oireet ole tulleet kuin alle kolmessa vuodessa.

Yksi käännekohta blogin kanssa on, että kohta pitäisi alkaa tulla kuvia! Nimittäin; läppärini varaosa on saapunut, ja se odottaa asentamistaan. Lisäksi päätin olla erittäin viisas  tyhmä ja käyttää hankkimani säästöt kameraan. Olisinhan se kivaa, jos olisi sellainen laitos, joka ei poista itsekseen kuvia tai säädä asetuksia ilman kosketusta näppäimiin! Sinne menevät siis Sziget-reissun säästöt, syksyllä sitten turha valittaa.. Valintaani päädyin niin, että paljon rahaa reissussa eikä yhtään kuvamuistoja, vai köyhempi reissu ja paaaljon kuvia? No tottakai jälkimmäinen, niin voi sitten nauraa, miten siellä on tullut tuskailtua ja suunnilleen syötyä riisiä koko reissu. :D

Ajattelin myös uskaltautua kokeilemaan juoksua tällä viikolla. Nilkkani ei ole oireillut lähiaikoina, ja se alkaa löytää oikean asennon ilman, että siihen täytyy jatkuvasti kiinnittää huomiota.

Minulla on tapana juosta päkiät edellä, päkiäaskellusta, eikä kanta-askellusta, jolla valtaosa (kai) juoksee. Syy on se, että kanta-askelluksessa kaikki hapotus tuntuu menevän etureisille, ja ne väsyvät heti. Päkiäaskelluksessa rasitus jakautuu minulla tasaisemmin, ja se tuntuu luontevammalta. Muutenkin kanta-askelluksessa ryhti tuntuu lössähtävän.

Tässäkin on tietysti ongelma, kun minusta puhutaan! Nilkkani kipeytyi nimenomaan päkiäaskelluksella. Voi siis olla, että joudun joko alkuun, taikka sitten loppuikäni juoksemaan kanta-askelluksella. Päätin kuitenkin, että jos pystyn juoksemaan kanta-askelluksella tänä kesänä, onhan se tosi hyvä juttu! On niin paljon helpompaa vain vaihtaa se myöhemmin päkiäaskellukseen, kuin opetella juoksemaan uudelleen - jonka joudun joka tapauksessa tekemään, kyse on vain siitä, teenkö sen nyt (jos pystyn) vai myöhemmin.

Ajattelin myös treenata nilkan vahvuutta ja juoksua juoksemalla avojaloin kesällä. Ihan vaikka kotipihan nurmikkoa ympäri. Nilkka vahvistuu, ja juoksuaskelluskin parantuu. Ei tarvitse juosta kauaa, kunhan sen verran, mikä tuntuu hyvältä.

Joten, loppuviikon missio on lyhyt kävely-juoksulenkki. Sen pituinen, kun tuntuu hyvältä. Sitten odotellaan pari päivää, miltä nilkassa tuntuu. Jos ei tunnu erikoiselta, uskaltaudun kokeilemaan myös päkiäjuoksua pienissä määrin. Taidan joka tapauksessa aloittaa kanta-askelluksella, vaikka se onkin epämukavampaa.