Mua on syksyn jälkeen pohdituttanut rahatilanne erittäin paljon. Lyhyesti sanottuna, olen ollut elokuusta alkaen työtön.
Minulla on käytössä niin vähän rahaa, että jostain on pakko tinkiä. Tämä on nostanut mieleeni kysymyksen, joka mietityttää usein. Onko köyhänä vara voida hyvin? Ja kyllä, miellän itseni köyhäksi: Vuokran ja muiden kulujen jälkeen minulla jää käteen noin 450 euroa. Sillä pitäisi koko kuukausi pärjätä, kaikkine menoineen ja kuluineen.
Tämä tilanne on yksi syy, minkä takia harkitsin personal trainerin palkkaamista pitkään. Kuten aikaisemmin totesin, päädyin kuitenkin palkkaamaan hänet, syystä että mieluummin hoidan nyt itseni kuntoon, kuin kärsin tästä vuosia. Samalla se tosin tarkoittaa, että seuraavat kolme kuukautta tulevat olemaan rahallisesti kituuttamista, ellen saa jostain töitä (ja niitähän myös ahkerasti haen).
Voiko rahattomana hakeutua hyvinvoinnin pariin? Mitä tehdä, kun lääkärikäyntikin maksaa liikaa? Siihen päälle vielä terveellinen ruoka, kuntosalimaksut ja kaikki oheismaksut, kuten treenivaatteet.
Kuten sanoin, tässä tilanteessa jostain on pakko tinkiä. Osittain se tarkoittaa muusta hyvinvoinnista tinkimistä.
Jouduin muuttamaan Savonlinnasta pois siksi, ettei minulla ole vara asua siellä yksinään - vuokra yksin asuessa olisi kasvanut tuplaten, mutta tuet eivät. Samalla olen hylännyt matkustelun. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että näen entistä harvemmin ystäviäni, koska tuttavapiirini on vähintään koko Suomen laajuinen.
Olen siis valinnut fyysisen hyvinvoinnin henkisen sijaan. En viihdy tällä paikkakunnalla, mutta tässäkin tilanteessa Pelastusopisto menee edelle. Jos sinne pääsen, ja valmistuttuani saan alalta töitä, voin tehdä mitä huvittaa ja asua missä haluan. Rahani menevät terveelliseen ruokaan, tällä hetkellä personal trainerin palkkaamiseen, ja niihin kuntosalimaksuihin. Tämän hetken kuuma aihe on tosin hieronta: Onko minulla oikeasti vara käydä oikomassa kroppaani, kun koko yläkeho tuntuu olevan jumissa? Onko hyvinvointi siis vain varallisten ihmisten oikeus, kun työttömällä sekin aiheuttaa tuskaa?
Minulla on toki muitakin asioita, jotka aiheuttavat päänvaivaa. Olen jo pitkään säästänyt vaatteista, eli käyttänyt samoja vanhoja vaatteita, ja etsinyt kirpputoreilta uusia. Kohta alkaa kuitenkin olla pakko ostaa uusia, mutta miten. Mitä tehdä, kun jalan kuntoon hoitaminen toi lisäkuluja 400 euroa? Nämä eivät ole hoitokustannuksia, vaan pakollisia tukipohjallis- ja tukevien kenkien hankintoja.
Samaan aikaan pohdituttaa elokuu. Mun olisi elokuussa tarkoitus lähteä pitkälle reissulle Eurooppaan. Olen ostanut kaksille festareille liput, joten sinne reissuun myös pitäisi lähteä. Lippuja ostaessa talvella olin varma, että saisin edes kesätöitä, mutta toisin kävi. Samaan aikaan siitä neljästäsadasta eurosta siis pitäisi säästää 3 viikon matkaan. En usko, että tämä tulee onnistumaan. Olen oikeastaan jo hyväksynyt sen, että reissusta tulee köyhä. Asenteeni on tähän oikea: Siinähän on vain enemmän muisteltavaa ja reissusta mahtaa tulla eeppinen, kun siellä pitää keksiä kaiken maailman kikkoja ja elää pienellä budjetilla.
En osaa sanoa tällekään kirjoitukselle varsinaista pointtia. Halusin vain kertoa siitä, millaista on elää työttömänä, ja yrittää samalla elää normaalia elämää. Nähdä kavereita, harrastaa harrastuksia ja voida hyvin. Vaikeaksihan se menee. Mutta näillä mennään, tällainen on tieni Pelastusopiston hakuihin. Panostan siihen niin paljon kun voin; siksihän minä vielä salimaksuja makselen ja hierontaankin menen. Tuleva sitten näyttää, miten on vaikka puolen vuoden päästä asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti